Melkein valmista

Tammikuu oli letkeähkö remppakuukausi. Maalari rehki meidän puolesta reilut pari viikkoa ja sai palautettua huoneiston alkuperäiseen 1930-luvun loistoonsa. Iso kiitos Laurille Tammijuuri Oy:stä!

Keskikonsoli odotti vielä tässä vaiheessa hyllyjä ja sähköjä

Päätettiin, että sekä katto että seinät verkotetaan, jotta tasoitteet eivät lähtisi lohkeilemaan. Toki se maksoi vähän ekstraa, mutta toisaalta kaikki pinnat olisi pitänyt kuitenkin ylitasoittaa, joten melkein samalla vaivalla maalari levitti vahvikeverkon tasoitekerroksen alle.

Kattorosetit on ostettu Wallark.com:sta

Haluttiin käyttää muutamassa kohdassa spessuvärejä, kuten tässä takan päällisessä. Eteiseen tuli roosan värinen katto ja taustaseinä. Katsotaan niitä enemmän myöhemmin.

Samalla kun maalari tasoitteli seiniä, me Sallan kanssa maalattiin lempääläisen Lauta Oy:n lattialistoja. Kulmapalat ostettiin Helsingin Erikoishöyläämöstä Malmilta. Kulmapalat kuten listatkin olivat puuvalmiita, joten myös ne saivat neljä kerrosta maalia ylleen. Listojen maalaaminen on ihan rentouttavaa – ekan päivän, mutta 24h yhden viikonlopun aikana listojen maalausta ei. Nyt se(kin) urakka on jo unohtunut työmuistista ja jättänyt korkeintaan remppatraumat jonnekin mielen syövereihin, joten lopputulos on ainut mikä enää merkkaa. Ja on nää listat varmasti nätimmät kuin valmiiksi maalatut MDF-listat. 

Salla slaavikyykkäsi yhden viikonlopun pensseli kourassa like nevabifoor
Meidän lattialistat muistuttaa vähän Chrysler Buildingiä ja tuo sisutukseen pienen pienen Art Deco -koristelun
Kaksi kulmapalaa maalattiin harmaaksi, koska you will see

Heti maalaussavotan perään Romanoffin lattiakundit tulivat asentamaan parkettia ja tsädääm, pinnat oli kunnossa. Lattian asennuksen kanssa oli jonkin verran ongelmia, mutta päästiin niistä asennusfirman kanssa sopuun ja kaikille jäi urakan jälkeen hyvä mieli.

Lattia näyttää ihan toffeelta – nam!
Pesin ja öljysin lattian heti asennuksen jälkeen

Lattian asennus oli tietenkin merkittävä juttu meille monella tapaa, mutta ennen kaikkea se oli tärkeä vaihe remontin kannalta, sillä sen jälkeen päästiin vihdoin tekemään taas töitä myös itse.

Lattiata odotellessa korostui oikeastaan tähän mennessä eniten se remontin totuus, että töiden tekemisellä on välillä vain yksi oikea järjestys. Meidän remppa-aikataulu oli alusta alkaen suunniteltu niin väljäksi, että se mahdollisti töiden venymisen. Nyt kun mitään erityisiä kommervenkkeja ei ole sattunut ja remppa on edennyt mallikkaasti, on välillä iskenyt kärsimättömyys, kun tekemättömiä töitä olisi, mutta niitä ei ole päässyt tekemään. Tämä on toki vain ja ainoastaan ihana tilanne, ja niin first world problem, että vähän hävettää.

Salla on loppu
Yks viikonloppu siinä meni, mutta saatiin makkarin kaapit kasattua.
Meille tuli Ikean rungot ja A.S. Helsingön ovet

Vaatekaappeja tarvittiin myös siksi, että saatiin kaikki rempparomut pois meidän olkkarin ja eteisen kiinteistä kaapeista, jotka haluttiin myös maalata sisältä. Myös pistorasioiden asentaminen oli odottanut lattiaa ja nyt meillä tulee vihdoin virtaa myös muualta kuin kylppäristä!

Kruunattiin ovet B&B DOT 50 -vetimillä (näitä samoja tulee myös keittiöön)

Moni juttu on siis edistynyt, kiitos siitä taas kerran myös isille, jotka ovat hienosti jaksaneet olla mukana tässä projektissa. 

Antti ja Pertti tyytyväisinä karmien asennukseen
Pertti oli rakentanut oman sapluunan hyllyjen reikien porausta varten. Tuli muuten aivan viimeisen päälle priimaa!
Tässä Pertin tekemät tammihyllyt, jotka käsiteltiin parafiiniöljyllä.
Kolmivaihekiskossa on 40W himmennettävät ledispotit

Seuraavaksi remontissa alkaa yksi odotetuimmista vaiheista, eli keittiön asennus. Kaapit ja koneet odottavat nätisti paketeissaan ammattiasentajaa, joka aloittaa työt ensi viikolla. Toivotaan kovasti, että kaikki menisi hyvin ja #muuttomaaliskuussa2020 olisi totta.

Keittiön ovi, oijoi!

Seuraavan kerran täällä on toivottavasti unboxing therapy, kun päästään käärimään paperit vastavalmistuneen kodin ympäriltä. Maybe tehdään vielä yksi postaus ihan tyhjästä ja valmiista asunnosta ennen kuin kannetaan kamat sisälle. Tai sitten ihastellaan koko komeutta kerralla.

Siihen asti.

Työt jotka jäävät piiloon

Purkutöiden jälkeen meidät kädet oli rakoilla, mutta sielu syyhysi halusta päästä vihdoin toteuttamaan remppasuunnitelmia. Suurin tuleva muutos entiseen on olkkarin ja makkarin paikan vaihtaminen. Ennen kuin pääsimme rakentamaan uusia seiniä, piti kuitenkin lattia suoristaa ja vaneroida.

Jälkeenpäin ajateltuna tämä työ olisi kannattanut teettää ammattilaisilla. Se, että katsoo youtubesta, miten itsetasoittuva lattiatasoite levitetään, ei tehnyt ainakaan musta tarpeeksi prota, että tämä homma olisi sujunut kuten Strömsössä.

Tässä vielä sinisilmäinen Jepuli hakee lattiatasoitetta
Antti sekoittaa laastipaljussa litkua
Näytti niin perhanan hyvältä

Jätän tästä välistä pois kaikki ne kuvat, joissa näkyy, kuinka useampi ihminen yritti tasoittaa, hioa, tasoittaa ja hioa lattiaa suoraksi siinä täysin onnistumatta. Vatupassi näytti jokaisen yrityksen jälkeen lattian olevan sieltä täältä kuopalla tai koholla. Saakeli.

Jossain vaiheessa alusta alkoi onneksi olla tarpeeksi suora ja kävimme hakemassa K-raudasta 20 kpl 12mm koivuvanereita. Onni oli myötä ja Salla löysi tori.fi:stä 40 kanisteria täynnä hiekkaa liimauspainoiksi. Liimat tilasimme virolaisesta rautakaupasta. Hakemista, järkkäämistä, neuvottelua, pakun lainaamista, aikatauluja, kantamista, miettimistä. Sitä remontti myös on.

5kg liimaa riitti kahdelle vanerilevylle. Yhteensä liimaa ostettiin 60 kiloa!
Ensimmäinen satsi liimaa sekoittui kovetteeseen näin tyhmästi (myöhemmin sekoitin hoiti homman)
Tervetuloa tupareihin!
Vanerit ihan just liimattu
Sallan tsemppipeukku

Lattia oli vihdoin vaneroitu ja kanisterit lähti kiertoon mitä pikimmiten. Salla sai nimittäin painot veks kämpästä yhtä nopeasti, kuin ne oli sinne raijattukin. Torissa ”annetaan” on sellainen hokkuspokkustaikasana, että oksat pois.

Vihdoinkin siis tuli vaihe, kun pääsimme rakennuspuuhiin ja makkarin seinän runko nousi tunneissa.

Antti ja Pertti rakentelivat runkoja
Ennen seinien levytystä piti sähköt saada uritettua katon kautta väliseinän sisälle
Kipsilevyt seinissä (näkymä makkarista)

Uusi keittiö on lattian lisäksi meidän merkittävin rahallinen panostus. Me saatiin keittiön muoto ja toiminnallisuudet suunniteltua yllättävän kivuttomasti ja jo hyvissä ajoin ennen remontin alkua. Tämän vision toteutetus vaati, että rakennamme keittiöön 30cm syvän koteloseinän.

Googlen SketchUp on kätevä ja helppo suunnittelutyökalu
Kotelon rakentamiseen oli monta syytä – mm. uudet sähköt tuotiin asuntoon tätä kautta

Jos lattian suoristaminen oli kokemattomalle vaikea ja epämieluisakin kokemus, tämä taas on ollut remontin tähän asti helpoin ja mukavin vaihe. Oman suunnitelman siirtyminen piirustuspöydältä todellisuuteen on pirun tyydyttävää.

Tässä on meidän kodin sydän. Sen ympärille tulee keittiö, kirjahylly, TV ja sohva.

Viiden viikon kovan rutistuksen jälkeen remppa on siinä vaiheessa, että ammattilaiset saavat nyt tehdä sen minkä parhaiten osaavat. Loppiaisena työt aloittaa pintakäsittelijä, jonka on tarkoitus saada asunnon seinät ja katot minttiin parissa viikossa. Vitsit kuinka ihanalta tuntuu, että joku on asunnolla joka päivä seuraavat viikot. Joku, johon me luotetaan kovasti. Itse en aatellut tehdä mitään remppaan liittyvää, suunnittelua lukuunottamatta, seuraavaan pariin viikkoon.

Meidän kotiin tulee vihreä keittiö, roosan väriset vaatekaapit, pinkkiharmaa eteinen ja mintun vihreä takan päällinen. Katsotaan mitä muuta jännää keksimme 🙂

Vihdoin!

Melkein puolen vuoden odotus on ohi, ja saimme viime viikolla vihdoin avaimet Abrahaminkadulle! Odottavan aika on tunnetusti pitkä, mutta meille se oli myös hyvä hetki elää säästeliäästi ja kartuttaa remppabudjettia. Ollaan myös käytetty aika paljon aikaa (rempan) suunnitteluun, mikä toivottavasti säästää meitä myöhemmin kaikista tummanharmaimmilta hiuksilta. Nyt kuitenkin katsaus siihen, mitä ensimmäinen remppaviikko piti sisällään.

Kuten suunnitelmasta näkyy, ensimmäinen viikko oli purkuviikko. Sitä ennen teimme asbestikartoituksen, jonka teki luonnollisesti Alipaine Oy ja mestari Pertti Heija. www.alipaine.fi

Pertti on tehnyt elämänsä aikana tuhansia asbestikartoituksia, niistä valtaosan viimeisen neljän vuoden aikana Alipaine Oy:n palveluksessa.

Asbestia ei rakenteista löytynyt, ja mikä parasta, lattian avaus paljasti huoneiston lattian valetuksi. Laminaatin alta ei siis löytynyt lankkulattiaa, jota niin moni pitää jostain syystä nykyään ”alkuperäisenä lautalattiana”. Ehei, se rakoja täynnä ja 17 astetta ikkunalinjasta vinosti asennettu lankku ei ollut koskaan tarkoitettu käveltäväksi, vaan alusmateriaaliksi. 1900-luvun alussa lankut peitettiin esimerkiksi linoleum-matolla, eikä silloin ole ollut hirveästi väliä, miltä alapuolella oleva puulattia näyttää. Meille oli lottovoitto, että lattia on betonia ja kauttaaltaan kovin suora. Parkettilattian asennus onnistuu näin ollen suhteellisen pienin alustan tasoituksin.

Sallan äiti ja isä toivat purkutöitä varten kaikennähneen jättilekan!
Jessen äiti tuli ekalla viikolla auttamaan tapettien poistossa, leopardibyysat jalassa ofkoos
Vanha keittiö purkautui helposti
Van tiim ❤
Tää homma oli vielä kovin helppoa

Ja sitten päästäänkiin pihviin. Purkupäivä, purkupäivät, purkuviikko.

Alun perin olimme ajatelleet, että purkuviikko menee näin:
”Päivänä ensimmäisenä leka seinät kaataa,
toisena kasat lapio pois siirtää,
kolmantena peräkärry kuonan pois ajaa,
neljäntenä Jesse ja Salla kiittää”

Ihan näin ruusuisesti homma ei edennyt, vaan peräkärryn kantavuus ja isien selät jouituivat koetukselle. Myös kaveriapuun jouduttiin turvautumaan. Kiitos, liha-pekka avusta!

Tältä keittiössä näytti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen
lohduton näky

Saimme kuin saimmekin purkutyöt tehtyä loppujen lopuksi neljässä päivässä. Jätettä kertyi 5 peräkärryllistä, yhteensä 4000kg. Nyt asunto alkaa olla ns. ”luilla” ja seuraavaksi sisään voidaan alkaa kantaa 2020-luvun materiaaleja. Naapurit olivat tällä viikolla tosi ymmärtäväisiä ja kiitoksia tuli varsinkin rapun siisteydestä. Siitä vastasi Tolu-Salla, joka on luutunnut rapun ja hissin jo kolmesti.

Tää rutiini on yllättävän helppo tapa pitää välit naapureihin

Vantaan syvät metsät

Eilen perjantaina vuorossa olivat Vantaan syvät metsät. Nappasin Sallan kyytiin Pitskusta ja otettiin nokka kohti Vantaan Piispankylää ja Romanoff Lattioita. Myymälässä meidät otettiin heti hyvin vastaan ja Pinja, parkettimyyjä, tuntui tuntevan asiansa. Ongelma näissä showroomeissa on se, että hyviä vaihtoehtoja on liikaa. Pyydettiin, että Pinja laskisi meille alustavan tarjouksen massiivipuulattiasta, sitten huomattiin, että hei täällähän on myös kiva kalanruotoparketti, laskepa sekin. Heti perään silmiin osui Chevron-parketti, joka haluttiin myös hintavertailuun. Pinja ei ollut moksiskaan, vaan naputteli meidän oikkujen mukaan tuotteita A4:lle. 

Tässä muutama alustava lattiatarjous 62m2 asuntoon. Kaikki vaihtoehdot sisältävät lattiamateriaalin ja asennuksen lisäksi aika monta duunia, jotka osatessaan voi hoitaa myös itse; alustan oikaisu ja vanerointi, listoittaminen, kynnykset yms. Toisaalta taas tarjouksiin ei sisälly mahdollisia lisätöitä ja lisätöiden vaatimia materiaaleja. Kaikkiin vaihtoehtoihin pitää siis laskea +2 000 – 5 000 euroa lisätöitä. Ihan vain varmuudeksi. 

Massiivitammesta tehty kalanruoto (Roma tammisauva) 16 000 €

Kalanruotoparketti (Parador) 8 200 €

Chevron-lautaparketti (Kährs) 11 000 €

Ulkonäöllisesti Kährsin Chevron hotsittaisi eniten. Se ei kuitenkaan ole massiivipuuta, vaan lautaparketti, jonka materiaalipaksuus on ”vain” 2,5 – 3mm. Alla foto tästä matskusta kera Värisilmän superhienon välitilan laatan. Eiks oliskin magee kombo?

Kährs Tammi Chevron Light Brown 15 x 305 x 1848 ja Artisan 24471 MO GREEN 6,5 x 20
Nooran ja Bassen ihanaan kotiin Punavuoressa tehtiin Romanoffin massiivitammesta tällainen lattia

Massiivitammisauva on 16mm paksu. Sitä voi käytännössä hioa niin monta kertaa kuin talo ympärillä pysyy pystyssä. Mua on aina huvittanut ihmiset, jotka kehuskelee parkettilattiansa paremmuutta suhteessa laminaattilattioihin ”kun tän voi sitten tarvittaessa hioa ja lakata”. Aa, ok. Mutku ei voi. Lautaparketti on täyttä puuta joo, mutta vain ohuelti pinnastaan, loput on alusmatskuja, jotka tulee hiottaessa tosi nopeasti vastaan. Tää on meidän lattiavalinnan ydinkysymys. Tullaanko me asumaan tässä asunnossa niin kauan, että me ylipäätään koskaan kunnostettaisiin meidän lattia? Kun sitten joskus luovutaan tosta asunnosta, tulevaa ostajaa tuskin kiinnostaa 1o tonnin verran, onko lattia 16mm vai 3mm paksu, jos se näyttää ja tuntuu samalta. Joka tapauksessa se on puulattia. 

Valintoja valintoja. Elämä on.

She poopi

Remontti on tässä vaiheessa edelleen pitkälti nettiunelmointia, mutta nyt se on myös Exceliä ja vähän jo ajamista paikasta toiseen eri valmistajien ja myyjien perässä. Parketti- ja laattafirmat, puhumattakaan keittiölafkoista, on keskittyneet pitkälti Vantaan syviin metsiin ja Espoon perukoille. Pinterestiä on ollut tähän asti niin helppo selata, että kun pitää oikeasti kuluttaa kaloreita ja matkata tunnin ajomatka Larusta kehä kolmosen taakse, niin tää remppa alkaa ekaa kertaa tuntua todelliselta. 

Ennen kuin kerron maakuntamatkasta Vantaan Piispankylään, aloitan viime viikonlopusta ja visiitistä HTH:n Kampin myymälään. 

Luin launtaihesaria pitkän kaavan mukaan ja spottasin  HTH:n avajaistarjousmainoksen, -24% keittiökalusteista. Jep, tää on joka keittiöfirmalla tasasin väliajoin, mutta tällä kertaa sillä oli meille oikeasti väliä. Oltiin nimittäin sovittu HTH:n kanssa seuraavan viikon tiistaiksi neuvottelupalaveri ja tää tarjous osui meille täydelliseen saumaan. Jotta ei jouduttaisi vääntämään siitä, kuuluuko tarjous meille vai ei, päätettiin käydä näyttämässä meidän naamat avajaisissa. Onhan sitten ainakin nimi listassa, eikä kukaan vittuile, ettei ale kuulukaan meille.

Oli kaunis launtaiaamu ja päätettiin talsia Larusta Kamppiin. Tultiin Ruoholahden sillalta Ruoholahdenkatua pitkin alas ja HTH:n uutuuttaan kiiltävä liike on yhtäkkiä siinä oikealla puolella katua. Sallan kanssa toljotetaan näyteikkunoista sisään ja haparoidaan sisäänkäyntiä. Ovi löytyy kulman takaa ja loikataan tuulikaapin kautta sisään myymälään. Ovella meitä on vastassa viehättävä keittiöspesialisti, joka toivottaa hellout. Liikkeen toisessa reunassa on pari pariskuntaa neuvottelemassa keittiötasoista ja muutama muuten vain skumppatarjoilun takia sisään eksynyt samoilee ympäriinsä. Hahmotan, että liikkeen takaosassa on muitakin herkkuja tarjolla; juustolautanen, muuta pikkusuolaista ja vaahtiksia. Näen kuinka Sallan selkä erkanee musta, kun se suuntaa kohti takapöydän herkkuja. Ei sillä herkkuhammasta kolottanut, mutta toinen toistaan nätimmät keittiön sitäkin enemmän. 

Jäin viehättävän keittiöspesialistin (mikä näiden oikea titteli on?) kanssa liikkeen etuosaan kättelemään ja katsottiin toisiamme aavistuksen normaalia kauemmin. Suunnittelijanainen katsoo minua ja Sallaa vielä toisenkin kerran ja toteaa ”nyt kaikki ei ole ihan hyvin”. Mietin ihan samaa tajuamatta ihan täysin, miksi me molemmat oltiin sitä mieltä. Tiirailin ympärilleni ja kaikki näytti olevan ihan ok. Sitten valjastin myös muut aistini töihin ja huomasin, että haju on se mikä nyt mättää.

Puhdas, uutuuttaan hohtava keittiömyymälä oli ennen sisään astumistamme tuoksunut vaahtokarkeilta, maalatulta MDF:ltä ja puhdistusaineelta. Nyt ilmassa väreili selkeä tuoreen paskan haju. Ei helvetti. 

Katson lattiaan.

Paskaisia kengänjälkiä. Yksi, kaksi, neljä, seitsemän.

Hätäännyn. Olenko se minä? Ei, jäljet jatkuvat kymmenen metrin päähän. Se on Salla. Toivon, että se olisin ollut minä, nimittäin nyt paskaa on joka paikassa.

Salla tajuaa vihdoin, että kengänpohjat on täynnä paskaa ja kääntää ensin toisen ja sitten toisen kantapään kohti kattoa varmistuakseen tästä kohtalokkaasta harha-askeleesta Ruoholahdenkadulla hetkeä aiemmin. Harmi vaan, että shiti ei ollut kengän pohjassa vaan oikean jalan kengän kärjessä. Ja sitä oli paljon!

Mitä tapahtuu, kun paskakärjen kääntää kohti lattiaa? No paska leviää yltympäriinsä. Joka paikkaan. Katson Sallan suuntaan ja näen kuinka kakkaa viskoutuu parin neliön alueelle kuin kevätkylvöissä Pohjanmaalla. 

Puuuh. 

Istahdan sivupenkille, nousen sivupenkiltä, istahdan sivupenkille. Kysyn keittiönaiselta, voinko auttaa. Salla menee henksuvessaan pesemään popoja. Me molemmat vaan nauretaan. Ei ees hävetä. Kakkaa joka paikassa. Avajaiset, ihmisiä, normaalia enemmän henkilökuntaa. No hävettää vähän. 

Keittiöihminen alkaa pestä meidän tuomia kakkoja ja me siirrytään sivupöydän luokse syömään pikkuleipiä. Mietitään, että lähdetäänkö karkuun. Mutta me halutaan se 24 prossan alennus. Sitä vartenhan tänne tultiin. Saatana.

15 minuuttia ja useaa pikkuleipästä ja hermoja tasoittavaa skumppaa myöhemmin päästään vihdoin kättelemään (pestyin käsin) keittiömimmiä, joka myöhemmin paljastui ihanaksi ja taitavaksi Erikoksi. Meillä tuntuu synkkaavan Erikon kanssa hyvin ja käydään alustavasti läpi meidän keittiöunelmia. Eriko ottaa meidän nimet ylös, että saadaan se hemmetin alennus ja sovitaan, että tullaan tapaamaan häntä seuraavana tiistaina paremmalla ajalla.

Tiistaina kävellään loppumatka Ruoholahdenkatua katse tiukasti maassa ja onnistutaan välttämään kaikki miinat ennen HTH:ta. Eriko on oma ihana ja taitava itsensä ja me löydetään mageita matskuja meidän keittiöön. Tässä sneak peak. Lisää later. 

P.S. Käytiin myöhemmin kakkalauantaina vielä ikuistamassa se torttu. Tohon on astuttu n+1 kertaa ja silti shitiä on niin maan perkeleesti.