Ydinsota ja maailmankartta uusiksi

 

Moikka,

Niin kuin kaikki on varmaan huomanneetkin, viime ”päivät” on saatu (laatulehdistä) lukea siitä, kun Yhdysvaltain presidentti uhkailee suurella, suurella voimalla esimerkiksi tällä kertaa Pohjois-Koreaa. Tähän liittyy ydinaseilla uhkailu ja niiden käyttö ristiin rastiin, ja sitä mukaa sitten kun niitä sitten tippuu minne milloinkin, maailmankarttahan siinä menee uusiksi. Eikö? Ennen tätä, ois kuitenkin hyvä katsoa, miltä se maailmankartta oikein näyttää tällä hetkellä. Meiltä se on ainakin unohtunut. Me urbaaneina metsureina katsottiin vastuuta suoraan silmiin yön pikkutunneilla ja nyökättiin samaan aikaan. Tää oli merkki siitä, että esitellään maailmankartta siis urbaanien metsureiden silmin. Meidän filosofiaan kuitenkin kuuluu se, että otetaan kaikki irti viimeistä myöten. Jos on esimerkiks huono päivä, koitetaan tehdä jotain positiivista omalle mielelle. Tavalla tai toisella. Eli, sitten vaan kartan kimppuun!

kartta1.jpg
Nuolen osoittamat mestat käydään lävitse.

Suomi – yksikätiseksi leikattu suomenneito. ”Eli leikataas ainakin noista palkoista ja koulutuksesta, vaikka yks jätkä, kai joku  taloustieteen nobelisti neuvoi jotain ihan muuta?” – (Hallitus vuosina 2015-2016)

suomi-kartta
Suomi koko komeudessaan.

Norja – Näyttää ohenevalta kullilta, joka pitää osittain paikkansa myös sisällönkin takia, sillä se syöksee asukkaitensa päälle ei valkoista, vaan mustaa kultaa. Eli öljyä.

norja
Norjan ylpeys on öljy.

USA – Kotka, sillä se käy kaiken vapaan saaliin kimppuun. Ollut siis 93% ajastaan sodassa sitten perustamisen 1776. Et ehkä just ton takia USA ei ikinä tahalleen lennättäis kahta omaa kotkaansa (lentokonetta) johonkin rakennuksiin?

USA-kartta
Ameriikat tekevät hyvää pankkia hyökkäysvoimillaan.

Slaavit + jotain euroopan jämämaita – paskasti murennettu suklaalevy. Vähän niin kuin näiden maiden helvetin epätasaiset maantiet. (Vituttaa jo ennestäänkin)

slaavimaat-kartta
Jotain random maita.

Italia – käsieleinen fetissinahkakenkä. Vaffanculo!

italia-kartta1
Maamaa mamma mia pizzeria!

Afrikka – kuuleman mukaan tästä vois tehdä mus.. tummempaa huumoria? Mut oikeesti, me rakastetaan mustaa huumoria ja mustia kulleja. Isoja kulleja.

afrikka-kartta
Täällä kaikki on isoa.

Lähi-itä – nuhjuinen arokenkä. Ei sisällä aroa eikä aropupuja tai edes aromipesää, vaan tän kenkäisen pohjassa haisee pitkä, kulunut ja riitaisa tie, öljy ja ei ainakaan Amerikan vapaus.

lähi-itä-kartta
Lähi-itäiset kengät.

Ja lopuksi pari todella tuttua sananlaskua sodasta ja kateudesta. Suomalaiset ovat esimerkiksi hyvin kateellisia Norjan omavaraisuudesta, eli öljystä.

Ei yksi maa sotaa kaipaa.

Onko ruoho vihreämpää aisankannattajan puolella?

 Eli katellaan tota karttaa sitten uudemman kerran ton ydinsodan jälkeen. (Eli ei ehkä koskaan) 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oravanpyörä

businessman-wheel-young-suit-running-hamster-48049472

Olen tehnyt elämässäni monia eri töitä. Olen ollut töissä kahvilassa, puhelinmyyjänä, asentanut palovaroittimia, purkanut asbestia, myynyt pukuja ja kalsareita. Kaikista on opittu jotain ja ajatus siitä mitä EI halua tehdä on ainakin selkeytynyt. Yleinen fraasi jota kuuli näissä paikoissa oli: ”Jeeee, huomenna on keskiviikko ja siitä on enää kaks päivää viikonloppuun!” tai: ”Wuhuuu, enää 8 viikkoa lomaan!” Sama toistui viikosta toiseen. Aina odotettiin sitä hetkeä kun ei tarvitse olla töissä. Mitä hittoa!? Ovatko elämän ainoat kohokohdat ne hetket kun ei tarvitse tehdä työtä ja onko työ tosiaan niin perseestä, että lomaa tarvitsee odottaa 8 viikkoa? Miksi elämä tarvitsee ylipäänsä jakaa töihin ja vapaa-aikaan niin, että toinen on paskaa ja toinen kivaa? Tarkoittaako esimerkiksi eläkeiän nostaminen monille sitä, että nyt elämästä varastetaan vuosia pois?

Suomalaiset tekevät töitä elämänsä aikana keskimäärin 30-40-vuotta. Onko tarkoitus, että näin suuri osa elämästä vain odotetaan jotain; viikonloppuja, lomaa, eläkettä? Sitten kun eläkkeelle vihdoin päästään niin osataanko siitä nauttia? 30-vuotta painetaan niska limassa ja sitten vasta aletaan elää. Monesti käy niin, että rajatonta vapaa-aikaa ei osatakaan hyödyntää ja masennutaan tekemisen puutteeseen. Itse olen sitä mieltä, että ihminen on onnellisimmillaan kun on jotain järkevää tekemistä. Jotain mitä rakentaa ja viedä eteenpäin ja jotain minkä eteen tehdä töitä. Itse nautinto ja tyydytys tulee tekemisestä ja siinä onnistumisesta, ei tekemättömyydestä. Mitä jos ei olisikaan vapaa-aikaa vaan olisi vaan aikaa jolloin tekeminen ja nautinto yhdistyvät.

Elämä on ajautumista ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta joskus tuntuu siltä ettei edes yritetä. Ei uskalleta toteuttaa omia unelmia ja panna ideoita käytäntöön. Kaikilla meillä on ideoita ja haaveita, mutta kuinka moni oikeasti edes yrittää toteuttaa niitä? Kuinka moni on valmis riskeeraamaan jotain ja hyppäämään ulos siitä niin turvallisesta, mutta tasaisen tappavasta oravanpyörästä. Moni tukeutuu rutiineihin ja saa niistä turvaa, mutta tuoko se onnellisuutta? Meistä monesta olisi varmasti paljon enempään jos uskallettaisiin riisua laput pois silmiltä ja nähdä muut mahdollisuudet ympärillämme. Luotettaisiin itseemme ja omiin kykyihimme.

Tämä ei tarkoita sitä, että jotkut työt ovat vähempiarvoisia kuin toiset. Minun arvomaailmassa pankinjohtaja ja roskakuski ovat samalla viivalla. Kyse on onnellisuudesta. Siitä, että tekee jotain minkä vuoksi aamulla on kiva herätä.

Uskaltakaa ajautua, uskaltakaa ottaa riskejä ja kokeilla jotain uutta. Opiskelkaa sitä mistä olette kiinnostuneita ja tehkää sitä mistä saatte tyydytystä. Joskus tulee takkiin, mutta joskus myös onnistutaan. Molemmissa tapauksissa kannattaa olla ylpeä siitä, että ainakin on yrittänyt.

iloinen
Ja näin geneerisen iloinen ja vapaa susta voi tulla Urbaanien Metsurien ohjeilla.

 

 

 

 

Miesten unelmahäät

En ole koskaan haaveillut häistä; en omista, enkä kaverin. Se missä menisin naimisiin, millaisen puvun laittaisin päälle tai mitä hääkutsussa lukisi ei ole ollut osa mun todellisuutta. En ole koskaan puhunut yhdenkään ystäväni kanssa mahdollisista omista häistäni. Naimisiinmenosta ja avioliitosta ollaan kyllä spekuloitu, häistä ei. Se ei ole käynyt lähelläkään.

Olen toki odottanut muitten häitä. Häät ovat olleet kesän kohokohtia. Onnistuneina ne ovat juhlat, joissa näkee kavereita, umpirakastuneen parin ja parhaimmillaan hääilta on täynnä hääparia ja näiden läheisiä yhdistäviä ainutkertaisen onnellisia tulevia muistoja.

Häissä kaikki on mietitty – nekin asiat mitä kukaan ei huomaa. Joku on ajatellut, miten tämä tai tuo asia on juuri tuossa ja miksi. Häistä halutaan ainutkertaiset, eikä mitään jätetä yleensä sattuman varaan. Ei tietenkään jätetä. Naimisiin mennään hyvällä tsägällä vain kerran.

sulhanen-kello

Mun ystävät tai sen enempää kukaan muukaan ei ole koskaan kysynyt multa, millaiset häät haluaisin. Yksikään tyttöystävä ei ole kysynyt, millaiset häät haluaisin. Ei kuukauden, vuoden tai viiden yhdessäolon jälkeen.

Ei sillä, että jotkut tyttöystävistä eivät olisi unelmoineet häistä. Suurin osa on kysymättä ja viimeistään kysyessäni jakanut tuntojaan unelmahäistään. Rannalla olisi kuulemma kiva mennä naimisiin. Kirkkohäät, pienet häät, isot häät, häät ulkomailla, kaikille häille löytyy ottajansa. Olen kuullut ja kuunnellut.

häät-ranta

Minkälaiset häät sinä haluaisit? Sitä en ole koskaan kuullut.

Väitän olevani kundi, joka yrittää funtsia elämää kokonaisvaltaisesti monelta kantilta. Mutta miksi kolmekymppisen, omasta mielestään suhteellisen hyvin omaan tunne-elämäänsä kosketuksissa olevan, miehen todellisuus ei törmää ajatukseen siitä, millaiset omat unelmahäät olisivat? Miksi tää juttu on tosi iso monelle naiselle, mutta miesten todellisuudesta puuttuu työkalut häähaaveen käsittelemiseen? Häät on kuitenkin perustavanlaatuisesti jotain mitä tehdään yhdessä. Jotain, joka tehdään, koska halutaan kuulua yhteen ja juhlistaa rakkautta toista kohtaan. Lupautua toiselle. Jonkin näin poikkeuksellisen luulisi herättävän myös miehissä enemmän sisällöllisiä ajatuksia ja toiveita. Kysymyksiä siitä, miten häissä tämä tai tuo asia on juuri tuossa ja miksi.

Mutta ei, ei edelleenkään. Toki voin tässä ja nyt visualisoida unelmahäät. Konseptoinhan mä kaikkea muutakin uusista liikeideoista vaikkapa tän blogin aloittamiseen. Onko tämä hääjuttu siis asia, jonka unelmoinnille pitää vain antaa enemmän tilaa? Aktiivisesti funtsia ja fundeerata.

Okei:

Rannalla olisi kiva mennä naimisiin. Myös jyrkänteellä olisi ihan kiva mennä naimisiin. Siellä missä olisi isoja tammia ja jokivuono valuisi hitaasti loppukesän kuivuutta. Aurinko paistaisi, vihkipapin tupee ei lähtisi tuulen mukana ja mansikkakakku olisi jotain muuta kuin mansikkakakkua. Morsian olisi kaunis kuin morsian ja isän veljet olisivat sopivan kännissä. Niin, että niitä juuri ja juuri jaksaa, kunnes niitten vaimot ohjaavat miehensä vuokravillaan ja peittelevät puhtaiden valkeiden lakanoiden väliin.

hääpari-silta

Mutta oikeasti kiinnostaa vain, että sillä toisella olisi paras päivä koskaan. Juuri sellainen kuin se toivoisi, olisi aina toivonut ja se voisi aina lämmöllä muistella. Voitaisiin yhdessä myöhemmin lämmöllä muistella. Sellaista on häät useimmille miehille. Rakkauden osoittamista sitä rakkainta kohtaan. Viis muista tai muista viis.

Tulevat vaimot. Vaikka ette olisi juuri nyt menossa naimisiin, kysykää mieheltänne hyväntahtoisesti ja ilman painostamista, minkälaiset häät tämä haluaisi. Kysykää ennen ensimmäistäkään hääkutsun fonttiehdotusta tai muuta valintapakkoa, miten miehenne haluaisi mennä naimisiin. Ennen kuin hukutatte hänet triviaaleihin yksityiskohtiin, jotka merkkaavat maailmaa teille, antakaa miehellenne mahdollisuus haaveilla omista unelmahäistään. Se on miehellenne hyvällä tsägällä viimeinen ja aivan varmasti ensimmäinen kerta.

(kaikkien kuvien tekijänoikeudet omistaa Urbaanit Metsurit ja/tai ne ovat CC0-lisenssin alaisia sivustolta https://stocksnap.io)

Aikuisten leikkejä (SFW)

Käytiin eilen riehumassa Juhiksen ja Annin kanssa Superparkissa Vantaan Tammistossa. Juhis eikä Anni ollut aiemmin käynyt, joten mulla (Jesse) oli pikkunen kotikenttäetu, kun lähdettiin kisaamaan.

Käyttökelpoinen vinkki aikuisille heti alkuun: pikkupoikia kannattaa häpeämättömästi kuumotella, ei ne muuten anna teille koskaan vuoroa. Hyvin toimii esim. ”onksulla vielä paljon jäljellä, me otettais tässä välissä vähän” tai ”te ootte varmaan joka päivä täällä ja me tultiin pitkältä ja lähetään kohta, päästäiskö nopsaa vähän vetelee…” Lapset ei oo tottunut tähän, vaan luovuttaa pelivälineet silmänräpäyksessä ja siirtyy kohti seuraavaa suorituspaikkaa = WIN

Ollaan Juhiksen kanssa käytännössä halutessamme PGA-tourin tasoisia golfareita, joten mentiin heti testaamaan, kuinka kovaa pallo lentää. Rautaseiskan grippi oli kulunut ja taululla oli pohjat 299km/h. Me saatiin hädin tuskin 175km/h ja epäilys heräsi heti, että joku on tuonut omat mailat ja lyönyt pohjat draiverilla. Luultavasti tämä on ollut Lucas, joka kieltäytyi Superparkista tällä kertaa vedoten ”muihin kiireisiin”. Joko se pelkäs, että sen huijaus paljastuisi, tai sitten se oli rangella hiomassa flop shotiaan.

Koska vastustetaan verisesti kaikenlaista varustedopingia, jätettiin golf sikseen ja mentiin jatkamaan hakkausta baseball-häkkiin. Siellä Juhis oli EEPPINEN! Aluksi sillä kesti vähän aikaa tajuta jutun juoni. Pallo nimittäin tulee suhtkoht kovaa päin näköä. Alkujärkytyksestä selvittyään ja kypärän päähän saatuaan, Juhis osui jokaiseen palloon. Ihmisiä kerääntyi ympärille, lapset antoivat aplodeja ja työntekijät ottivat snäppivideoita. Urbaani Juhis laitto just whatsappiä, että Seinäjoen Mailajussien GM lähesty sitä ja tarjosi kolmevuotista pahvia.

Juhiksen oppien iskostuttua lihasmuistiin, tämä urbaani metsuritar nappasi vielä muutamat kunnarit kuleksimasta ja baseball oli ownattu!

20170804_183959

Käytiin toki Juhiksen kanssa molemmat vanhoina lätkäjätkinä ottamassa muutama crossbar-challenge.

Ai että, tää oli meidän mielestä varmasti parasta koko puistossa. Eikö teilläkin ole joku sellainen juttu, mistä tulee saman tien hyvä olo? Joku sellainen pieni juttu mitä lyhyenkin hetken tehdessänne saatte sen pikku fixin? (Enkä puhu nyt pelkästään runkkaamisesta). Mutta kuten edellä mainittu, tää vapautti meissä molemmissa endorfiinit ja kroppa oli rento ja valmis leuanvetohaasteeseen.

Koko-voima-ratio oli tällä kertaa mun puolella, ja Juhis jäi parin toiston päähän. Kannu kotiin, fuk jeah!

Jatkettiin tästä suoraa päätä skuuttiradalle ja tarzanköysille. Perkele meillä oli hauskaa!

20170804_191930

Lopulta kokonaiskisan mestaruus taidettiin jättää jakamatta, meillä nimittäin jäi muutama suorituspiste testaamatta puiston sulkeuduttua kasin maissa. Meinattiin, että oltais piilouduttu jonkin putkiliukumäen sisään ja jatkettu leikkiä koko yö. Ja niinhän me tehtiin ja poliisit tuli tietty hakemaan meidät. Kirjoitan tätä juuri putkasta päästyäni. Totally worth it!

Kokeilkaa ite, sittenpähän tiedätte!

Metsureilla on asiaa vol 1 – maatuuko muovi?

’Metsureilla on asiaa’ on moniosainen postaus, joissa käsitellään ajankohtaisia tai meille henkilökohtaisesti tärkeitä asioita. En tiedä vaikuttiko se, että koulut on koluttu johonkin suuntaan vai se, että meidän pohkeet on kasvaneet aivan helvetisti tässä kuuden vuoden aikana, mutta nyt laitetaan liikoon muutakin, kuin pelkkiä herutuskuvia (ne tulee myöhemmin).

(Uusille lukijoille tiedoksi: pohkeissa on suurimmaksi osaksi ns. ”hitaita lihassoluja”, ja sen takia pohkeet vaativatkin pitkäaikaista rasitusta kasvaakseen. Me emme sellaista todellakaan tee, eikä meillä siis pohkeet ole kasvaneet yhtään, sitten blogspotin viimeisistä blogiteksteistä.)

Mut niin, välillä voi siis tapahtua myös niinkin hassusti, että Urbaanit metsurit ylittävät (tai alittavat) itsensä ja sivuraiteilta voi kuulla myös ihan oikeeta asiaa. Kun meidät ensimmäisen kerran näkee, luulee varmasti, että aiheina olisi muun muassa bodyruoka ja nopeat autot. Tai, että tarvitaan lisää miesvaltaa, kun naisten tai vaikka vähemmistöjen (nyk. ihmistöjen ) asema alkaa pikkuhiljaa parantumaan ”hyvinvointiyhteiskunnassa”  nyt vuonna 2017. Mutta ehei, nyt puhutaan siitä saatanasta, jota meille tuputetaan ja mikä saastuttaa ennen kaikkea luontoa. Saastuttaa tätä meidän kaikkien yhteistä luontoäitiä, joka meitä varjelee ja ruokkii päivästä toiseen. Mikä se voisi olla? Sekö, että bensiini- tai dieselautojen käyttöä ei kielletä, vaikka hallitus suunnittelee kieltävänsä kivihiilen käytön energiantuotannossa vuoden 2030 jälkeen ensimmäisenä valtiona maailmassa? No, tuokin on hyvä aihe, mutta tällä kertaa jauhetaan siitä asiasta, johon KAIKKI voivat vaikuttaa jokapäiväisessä ihanassa arjessa pienillä teoilla. Maailmassa on monia muitakin akuutimpia aiheita, mutta elämään maapallolla tarvitsemme puhdasta ilmaa, maaperää ja vettä. Ja aurinkoa. Aurinko meinas unohtuu.

Muovimuki kerran päivässä pitää eläimet haudassa.

Aihe kääntyy nimittäin muoviin, eikä ihan mihin tahansa dildomuoviin, vaan jokapäiväiseen muoviin. Niinpä. Mitä mietit tällä hetkellä? Muovipulloja ja pakkausmuovia, muovipusseja? Kyllä. Oikeaan osuit. Esimerkiksi muovipullojen kierrätys on melkein kaikilla tiedossa, mutta niiden tuotanto on kuitenkin ongelma tälle rapistuvalle maapallolle. Yhdysvaltojen Ameriikoissa muovipulloista kierretetään n. 30 prosenttia. Miettikää. No, siellä on muutenkin monet asiat päin persettä. No niin, ne muovipullot. Niitä tuotetaan lisää, eikä ne häviä täältä maapallolta. Ei maadu, ei mittään. Ei yhtään mittään. Lisää, lisää, lisää, kun niitä kerran halutaan. Pulloja, pakkausmuovia, korkkeja, muovikasseja, mikromuovia.. miksi? No koska käytämme niitä. Jos nyt kuitenkin ostatte muovihommeleita, niin kierrättäkää pliis, KOSKA: muovit eivät maadu maaperään edes 500:ssa vuodessa (lähinnä PET, joista nykyajan muovipullot tehty).  Ja miettikää meidän elämän pituutta. Tsägällä ehkä 70 vuotta, ja monta pulloa ja muovikassia siihen mahtuu .. Muovit siis vain pienenevät ja hajoavat luonnossa pienempiin osiin ns. mikromuoviksi. Eläimet ja merenelävät usein syövätkin tai joutuvat muoviroskien uhreiksi, sillä eläimet eivät ymmärrä muovin olemassaoloa. Minkään elävän olennon fysiologiaa ei ole suunnitteltu sulattamaan muovia mahassaan. Siksi yli 100 000 merenelävää kuoleekin vuosittain muoviin.

Emme muista missä tämä on, mutta muovia siellä ainakin on.

Pienistä muovin palasista päästäänkin mikromuoviin, jota löytyy ihan arkikosmetiikasta, kuten kuorintavoiteista tai hammastahnoista. Näitä muovirakeita siis käytetään tehosteena muun muassa ihon kuorinnassa ja jossain muussa, mitä en oikein ymmärtänyt .. Siis what?

’Myös useissa huulipunissa, aurinkorasvoissa ja jopa kasvoseerumeissa voi olla muovia. Muovirakeet voivat olla niin pieniä, ettei niitä näe paljaalla silmällä. Ne esiintyvät tuotteiden tuoteselostuksessa esimerkiksi nimillä polyethylene tai polypropylene. On mahdollista, että kaikkein pienimmät mikromuovipartikkelit pääsevät myös puhdistamojen läpi juomaveteen.’ (Teksti lainattu Yleltä ja ties mistä.) Musta kuulostaa vähän siltä, että jämämuovia on pakko tunkea jonnekin. Vaan jonnekin pois näkyvistä. Mutta kosmetiikkateollisuus ei kuitenkaan ole se suurin mikromuovin ulostaja, vaan itseasiassa autoilu, eli auton renkaista ja tienpinnotteista irtoaa muovia luontoon. No, ehkä kosmetiikka on helpommin lähestyttävä aihe, kuin autoilu tässä tilanteessa. Varmaankin ymmärsitte pointin, että teollisuus kuin teollisuus, näitä ropisee. Eniveis, kun ihmiset käyttävät esimerkiksi mikromuovia sisältäviä kosmetiikkatuotteita, muovirakeet päätyy suihkuista ja lavuaareista lopulta vesistöihin, sieltä sitten eliöiden kautta kalojen massuun ja takaisin meidän ruokapyötään. Kuulostaako tämä hyvältä? Ei meistä. No mutta! Mikromuovin boikottiin auttaa esimerkiksi myös CosmEthics- äppi, jolla voi tsekata onko siinä lempikosmetiikassa inhottavaa muovia vai ei. Tsekatkaa! Kertokaa toki, jos on joku muu paremmaksi todettu appi, sillä käytämme vain aamumeikkiä ja meikkitietomme ovat ruohonjuuritasolla. Välttäkää siis tuotteita, joissa kyseiset muovimerkinnät on. No yleensä melkein kaikki tuotteet pakataan muoviin .. no, kuhan vähennätte jotain! Vai haluutteko syödä teidän huulipunassa olevia muovihippuja? Ei mekään.

Sama pätee muovikasseihin, jotka ovat omasta mielestäni turhuuden esikuva. Mihin niitä uusiokäytetään? No en vitussakaan tiedä, enkä ota selvää, mutta meriä ja eläinten elinympäristöjä ne ainakin saastuttaa. Ja maata, saatana. Valitkaa jotain muuta muovikassien tilalle, niinkuin esimerkiksi lähiseutuni S-market, joka kunniakkaasti luopui (ainakin joksikin aikaa?) pienistä läpinäkyvistä muovikasseista, joita kassalla altaan vieressä lojuu. Ne korvattiin biohajoavilla pikkumuovipusseilla. Plussat S-marketille! Tai bonukset vai mitä ne käyttävätkään..

Itsehän käytän kangaskasseja ruokakaupoissa ja SIGG Swiss -juomapulloja kun haluan juoda, jossain muualla kuin kotonani. SIGGi on alumiinista valmistettu juomapullo, joista tietenkin saa myös jotain terveyshaittoja, kuten ennenaikaista alzheimeria, tai muuta vastaavaa, mutta suojelen ennemmin luontoäitiä kuin itseäni. Sieltä olemme nousseet. Oma kyseinen pullo on käynyt läpi armeijan tykitykset, mudat ja sitten viimeiset viisi vuotta nököttänyt siinä salin peilin edessä, kun teen neljä kertaa (kerran) viikossa rinta+haukka+varvas-salitreeniä. Hyviä muistoja ne. Uskollinen pullo. Ei oo jätettä se. Oikeen ystäväksi kehittynyt tämä pullo. Lämmöllä muistellaan kiikkustuolissa sotajuttuja ja 60kg:n hauiskääntöä. Pari osumaa luodeista, eikä jälkeäkään. Kyllä. Kestävää tekoa on.

20170731_171637
Kuvassa rakas juomapullo ”Hermanni”

Tehkää tekin muistoja pullojenne kanssa ja liittykää siis Urbaanien metsureiden mukaan välttämällä turhia muovipulloja ja tuotteita, joissa on kertakäyttöistä muovia. Säästätte luontoa ja itseänne. Samalla voitte juoda maailman puhtainta vettä suoraan hanasta, siis Suomessa! Tai liruttamalla hanavettä johonkin muuhun, kuin muovipulloon. Unohdin tässä touhussa kertoa, että monista tutkimuksista selviää, että ainakin PC- muovista irtoaa ihmiselle haitallisia aineita, kuten Bisfenoli A:ta. Et siinä ois sit vielä yks syy, miksi välttää muovipulloja. Ihmisen ja luonnon väliin kuuluu harmonia, eivät kuolleet merenelävät ja villieläimet, jotka eivät käsitä muovin olemassaoloa tai haitallisuutta. Mutta onneksi me ihmiset käsitämme ja täten voimme vaikuttaa jokapäivisiin valintoihimme. Otettaisko lopuksi mallia vaikka Ruandasta? Ruandalaiset kielsivät muovikassien käytön ensimmäisenä valtiona maailmassa. Älkää siis purko ruokkivaa kättä. Älkää purko luontoäitiä. Vaihtakaa muovi johonkin muuhun. Ja jos postauksessa oli uutta tai vanhaa tietoa, hyvä niin! Niin kuin aina oon tavannut sanoa: pikku juttu, mut iso asia. Tai että: kertaus on opinnoille helvetinmoinen lainakaivo.

Lopuksi: Emme myöskään halua mollata ketään, vaan juuri päinvastoin, ylistää ja nostaa esiin arjen hyviä tekoja ja laittaa asioita suuntaan, jotta meillä kaikilla olisi parempi olla. Olemme mekin muovia käyttäneet, mutta pyrimme sitä vähentämään.

Ja loppuen lopuksi: haluamme kiittää muun muassa suomalaisia yrittäjiä, jotka keksivät kuulopuheen mukaan vaihtoehdon muovisille kosmetiikkapakkauksille, eli kiitos Sulapac.

Ja tuosta vielä linkki asiasta kiinnostuneille: Muovin lajittelu

Sillistoori

Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden ensimmäinen näytenumero 18.11.1889

Silliä.jpg

Jaahas. Eli nyt on tullut silliä, ja vieläpä useampaa laatua. Ei se entisaika niin kurjaa tainnut sittenkään olla, jopa silleissä oli valinnanvaraa. Suomifilmejä katsoessa ajattelin aina, että kaikkea oli ennen vain yksi. Oli ”Lihaa” ja ”Voita”, kaikki isolla kirjaimella. Mutta että ei siis ollutkaan? Vuonna 1889 oli eri sillejä! Joku siis osti jo silloin mieluummin Bjäernen silliä kuin Johanneksen. Huimaa! Ehkä huimempaa on kuitenkin se, että J. E. Cronwall on pyhittänyt puolet kalliista mainostilastaan huomauttamalla lukijaa, että silliä käsittelee ”sitä varta vasten palkatut, sillin pitelemiseen tottuneet henkilöt”. Miksi se ei ollut muka itsestään selvää? Tai miksi sillä oli niin paljon väliä, että asian mainitsemiseen kannatti tuhlata puolet musteesta? Miten vaikeaa on ylipäätään pidellä silliä? Ottaa käteen ja pitelee. Väitän, että pystyn tältä istumalta pitelemään vaikka useampaakin silliä.

Vai onko pitely yhtä kuin fileoiminen? Siinä tapauksessa sillä on aika paljon väliä kuka ”pitelee”. Mutta eikö kalanmyyjän fileoimistaidoista voinut aina mennä takuuseen? Olivatko kalanmyyjät monesti huijarikalanmyyjiä, oikeasti vaikkapa ojankaivajia? Ja entä sitten ojankaivajat? Pitikö pelätä, että ojankaivajat eivät osanneet pidellä lapiota? Mainitsitko Jaakon Ojankaivuu Oy lehtimainoksessaan varmuuden vuoksi kissan kokoisin kirjaimin, että sen kaivamat ojat olivat ”lapiota tottuneesti kädessä pitävien” miesten kaivamia?

Ehkäpä kuluttajilla oli huonoja kokemuksia nimenomaan kalanmyyjistä? Mutta miksi olisi ollut? Ei kai kenenkään olisi tarvinnut huijata osaavansa pidellä silliä. Ennenhän kaikki osasivat pidellä silliä. Varmasti suurin osa ihmisistä piteli silliä ihan tottuneesti. Eikö ennen ollut pakko osata pidellä silliä?

Nimittäin, ennen oli kaikki paremmin ja ihmiset tekivät käsillään. Olen kuullut.

Vai oliko sittenkin niin, että ennen ei todella voinut olla varma kalakauppaan mennessään, että tiskin toisella puolella on kalan käsittelyn ammattilainen? Vai puhuttiinko mainoksessa kuitenkin hygieniasta? J.E. Cronwallilla oli varmasti varaa palkata puhtaita sillinpitelijöitä ja ostaa näille saippuaa. Ehkä jollain toisella silliyrittäjällä ei ollut, ja joku oli saanut sieltä listerian? Ehkä.

Vuonna 2016 Hakaniemen hallissa silliä pitelee satavarmasti tottunut henkilö, eikä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa myyjän sillinpitelytaitoja.

Nykyään monet asiat ovat eri lailla kuin ennen ja suurin osa paljon paremmin.

Nykyään ei mietitä kuka osaa pidellä silliä. Se ei kiinnosta ketään. Silli on Alepan hyllyssä ja siinä lukee Oboy. Vai oliko se kaakao, jossa lukee niin? Niin tai näin, silli kalastetaan samasta paikasta kahden tuhannen kilometrin päästä kuin 125 vuotta sitten. Mutta nyt se on lähetetty pakastettuna kymmenen tuhannen kilometrin päähän leikattavaksi ja laivattu kolmen tuhannen kilometrin päähän pakattavaksi ja rekka-autoiltu sen jälkeen Tanskan ja Ruotsin kautta Länsisatamaan. Silli kiertää nykyään maailman. Taikasilli. Kyllä siinä olisi ollut 125 vuotta sitten enemmän aihetta mainokseen. ”Nyt tarjolla maailmanmatkaajasilliä. Tämä silli on tottunut matkustamaan ja se on nähnyt kymmeniä eri maita ja satamia. Osaa silleistä on varmuudella pidellyt sinua mustempi mies!” Kyllä siinä olisi ollut Cronwallin asiakkailla hatuissaan pitelemistä.

Mainos on poimittu Helsingin Sanomien julkaisemasta kirjasta, josta löytyy tuhat ja yksi mieltä askarruttavaa juttua menneiltä vuosilta.

Etusivun uutisia.jpg

Pietari pieri ja pani

IMG_4063 (11.jpg

En tienny oisko pitänyt itkee vai nauraa kun löysin Jessen ja Lucaksen 6 vuotta sit aloittaman blogin. Päädyin siihen, että nauraa ja liittyä mukaan kolmanneksi metsuriksi. Sori tästä 6-vuoden hiljaiselosta. Ootte varmasti refreshannu sitä vanhaa sivua päivittäin ja vihdoin odotus palkitaan.

Me ollaan jo vähän vanhempia, mut sitäkin tyhmempiä, eli ei kannata odottaa mitään sen järkevämpää lähestymistä elämään kun mitä voitte noista edellisistä postauksista lukea.

Me oltiin kesäkuun alussa viettämässä viikonloppu Pietarissa. Jevgeni sai houkuteltua meidät mukaan koska se on kuulemma sen lempikaupunki ja se on käynyt siellä 27 kertaa. Päädyttiin sit yhdistämään business&pleasure ja lopulta kaikkien sekalaisten viisumiselvittelyjen jälkeen löydettiin itsemme Allegrosta matkalla Pietariin.

IMG_4142

IMG_4125
Oikeella meidän kuski Mark

Jevgeni on siis kotoisin Kazakstanista ja parempaa jätkää saa hakee! Jos katsoo tietosanakirjasta sanan ”epäitsekkyys” niin siinä on Jevgenin naama vieressä. Se miettii aina muita ennen itseään ja se on ihmeellistä tällaiselle minä-ensin-suomalaiselle. Metsuria siitä ei saa tekemälläkään, mut urbaani se on!

IMG_4298
Tässä on Jevgeni naisten ympäröimänä, en ihmettele yhtään. Sillä on aina tollanen squad messis.

IMG_4299

Me saavuttiin Pietariin joskus 11:00 aikaan perjantaina ja vaikka Jevgeni kuulemma tuntee kaupungin kun omat taskunsa niin silti meillä meni varmaan pari tuntia löytää hotellille. Pietarin takseissa ei oo kaikissa mitään merkintöjä ja ihmeteltiin kun Jevgeni menee kyselee ihan satunnaisilta autoilta liikennevaloissa, et heittääks ne meidät hotellille.

IMG_4005IMG_4007

IMG_4002
Metro oli perkeleen syvällä.

IMG_4001

Onneks urbaanit metsurit on tottuneita kaupunkimiljööseen ja löydettiin hotelli, hoidettiin nopeet bisnekset ja lähettiin ottaa selvää, et mitä Pietarilla on meille tarjottavaa..

IMG_4128

IMG_4003 (1)IMG_4004

Ootteko kokeillut georgialaista keittiötä? Mun mielestä reissussa ruoka on yks tärkeimmistä jutuista. Jos ruoka on paskaa niin koko reissusta jää huono maku suuhun.. Tätä ongelmaa ei oo Pietarissa koska jokainen ravintola jossa käytiin syömässä oli toinen toistaan parempi. Eeppistä ruokaa eikä maksa paljon!

IMG_4071

IMG_4130

Venäjällä kuuluu vetää vodkaa koko ajan ja kaikkialla ja venäläiset ei tuu siitä edes känniin, mut jatkuvien vodkashottien takii meillä alko mennä homma pikkuhiljaa sekavammaks ja sekavammaks. Ville Haapasalohan anto sellasen ohjeen kaikille Venäjän businessmatkustajille, että kannattaa syödä puol kiloo voita ennen neuvotteluja. Se luo mahaan jonku kalvon, että alkoholi ei pääse imeytymään ja sit voi neuvotteluissa kiskoo nii paljo ku haluu no problem. Sit kannattaa kuitenkin pitää silmällä kelloa, koska jossain vaiheessa se kaikki kosahtaa päähän kerralla ja sillon kannattaa olla jo takas hotellilla.

IMG_4374

Jevgeni ties baarin jossa on joka päivä uudenvuodenbileet. Kelattiin, että siellä vaan lasketaan countdown keskiyöhön, mut osottautu, et se on ihan loppuun asti mietitty homma. Paikka oli suht tyhjä 23:45 asti kunnes se humahti aivan täyteen jengiä. Kaikille lyötiin pupunkorvat päähän ja koko porukan keskelle hyppäs pakkasukko ja joku ihme jänis huutamaan täysii mikkiin venäjäks jotain ohjeita mistä ei tajuttu sanaakaan. Jengi hurras niille ja yhtäkkii oltiinki jo letkajenkassa tähtisadetikut ojossa tanssimassa ympäri baaria juhlistamassa uutta vuotta. Kaiken huippu on se, että tää sama traditio toistuu siellä JOKA PÄIVÄ!

IMG_4912

IMG_4913 (1)

IMG_4914

Venäläiset on uskomattoman vieraanvaraisia ja nytkin meitä oli koko viikonlopuks lupautunut kuskaamaan Jevgenin kaveri Mark. Se on radiotoimittaja ja ajettiin sen sponssiautolla ympäriinsä. Jossain vaiheessa meidän porukka oli kuitenkin kasvanut niin isoks, että yhen piti mennä takaboksiin.

IMG_4091

Pyörittiin yöllä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Muun muassa Pietarilaisilla takapihoilla koska se on siellä joku juttu…

IMG_4915

IMG_4916 (1).jpg

IMG_4917
Pakollinen slaavi

IMG_4918

Mentiin myös katsomaan siltoja kun ne aukee. Luultiin, että tää on taas joku Jevgenin typerä idea jota se hehkuttaa, mut kun saavutiin paikalle oli siellä valehtelematta varmaan yli 500 muutakin siltojen ihailijaa paikalla. Musat soi kajareista ja jengi taputti ja hurras ku silta aukes ja olihan se kaikessa teatraalisuudessaan kieltämättä aika hienoo. Joku homoaktivistijärjestö oli joskus maalannu tohon aukeevaan siltaan kyrvän ja ku silta aukes niin näytti silt, et muna alkaa seisoo. Ne aktivistit on varmaan edelleen Siperiassa työleirillä, mut mun mielest yks hauskimmista jutuista koskaan.

IMG_4919
Jevgeni ois halunnut mennä katsomaan loputkin 32 aukenevaa siltaa, mut meille riitti tää yks.

Paljastui, että Champions liigan finaali pelataan samana viikonloppuna. Todellakin mentiin katsomaan se venäläiseen sporttibaariin. Astuttiin sisään Juventus-faneina, mutta kun nähtiin sisällä baarissa valkoinen meri venäläisiä miehiä Rellun valkoset pelipaidat päällä, todettiin järkevämmäks ratkasuks kannustaa tää ottelu Real Madridia. Mä oon aina pitänyt jonkun urheilujoukkueen kannustamista semi urpona, mutta ehkä tässä näyttäyty sen syvin olemus. On ihan sama, että mitä sosiaaliluokkaa, uskontoa tai poliittista näkemystä kukakin edustaa. Ottelun ajan kaikki on samaa perhettä ja jos oma joukkue tekee maalin niin silloin kaks tuntematonta miestä voi täydestä sydämestä halata toisiaan ilman, että siinä on sillä hetkellä mitään outoa. Meidän edessä oleva äijä meni aivan sekasin ja halas sekä mua, että Jesseä joka kerta kun Real teki maalin. Se oli kaikessa yksinkertasuudessaan jollain tavalla niin aitoa ja vilpitöntä, että se teki vaikutuksen.

Kaiken ultramaskuliinisen fudiskannattamisen jälkeen alko olla sen verran paljo testoo kehossa, et mentiin homocabareehen (miks ei?). Mun piti monta kertaa nipistää itteeni, et oonko jo sammunu jonneki venäläiselle takapihalle ja onko tää unta, koska siellä oli sen verran häiritsevä meininki. 6 transua esitti jotain arabialaista näytelmää jossa koko esityksen ainoo mieheks pukeutunu mies (arabialainen prinssi) koitti saada pimppaa näiltä viideltä muulta äijältä joilla sitä ei tietenkään edes oo. Kaikki puhe oli lipsynkattu ja tuli nauhalta joka teki tästä kokonaisuudesta entistä ahdistavamman. Siellä oli silti katsomossa paikat täynnä ihan tavallisia pariskuntia viettämässä mukavaa parisuhdelauantai-iltaa tämmösen esityksen merkeissä. Me todettiin Jessen kanssa siinä vaiheessa, että tää riittää ja Pietari on nähty ja me lähetään menee.

IMG_4097
Homocabareessa
IMG_4107
Homo cabareessa
IMG_4122 (1)
Vikat vodkat hotellil

Hotellil meinattiin alkaa viel riipii kirkasta ja leikkii tyynysotaa, mut oli liian pitkä päivä takana ja sammahdettiin. Aamul pakolliset tuliaiset panttilainaamost ja takas Suomeen. Yllättävän kätevä toi Allegro. 3,5h suuntaansa ja yhtäkkii oot venäjäl.

IMG_4114IMG_4123

Oon seurannut vierestä aika monen blogin tarinaa ja en koskaan kuvitellut kirjoittavani itse tällaiselle foorumille yhtään mitään. Tää kuitenkin tapahtuu ja Urbaanit Metsurit on back in business vahvempana kuin koskaan. Me otetaan mielellään vastaan kaikkia urpoja ideoita joista tänne vois kirjoittaa ja me luvataan toteuttaa niistä vaan ne kaikkein urpoimmat.

Blogi tulee myös kokemaan ulkoasun puolesta pientä freshausta, mutta tää oli nyt lähtölaukaus!

Urbaanit Metsurit