Aikuisten leikkejä (SFW)

Käytiin eilen riehumassa Juhiksen ja Annin kanssa Superparkissa Vantaan Tammistossa. Juhis eikä Anni ollut aiemmin käynyt, joten mulla (Jesse) oli pikkunen kotikenttäetu, kun lähdettiin kisaamaan.

Käyttökelpoinen vinkki aikuisille heti alkuun: pikkupoikia kannattaa häpeämättömästi kuumotella, ei ne muuten anna teille koskaan vuoroa. Hyvin toimii esim. ”onksulla vielä paljon jäljellä, me otettais tässä välissä vähän” tai ”te ootte varmaan joka päivä täällä ja me tultiin pitkältä ja lähetään kohta, päästäiskö nopsaa vähän vetelee…” Lapset ei oo tottunut tähän, vaan luovuttaa pelivälineet silmänräpäyksessä ja siirtyy kohti seuraavaa suorituspaikkaa = WIN

Ollaan Juhiksen kanssa käytännössä halutessamme PGA-tourin tasoisia golfareita, joten mentiin heti testaamaan, kuinka kovaa pallo lentää. Rautaseiskan grippi oli kulunut ja taululla oli pohjat 299km/h. Me saatiin hädin tuskin 175km/h ja epäilys heräsi heti, että joku on tuonut omat mailat ja lyönyt pohjat draiverilla. Luultavasti tämä on ollut Lucas, joka kieltäytyi Superparkista tällä kertaa vedoten ”muihin kiireisiin”. Joko se pelkäs, että sen huijaus paljastuisi, tai sitten se oli rangella hiomassa flop shotiaan.

Koska vastustetaan verisesti kaikenlaista varustedopingia, jätettiin golf sikseen ja mentiin jatkamaan hakkausta baseball-häkkiin. Siellä Juhis oli EEPPINEN! Aluksi sillä kesti vähän aikaa tajuta jutun juoni. Pallo nimittäin tulee suhtkoht kovaa päin näköä. Alkujärkytyksestä selvittyään ja kypärän päähän saatuaan, Juhis osui jokaiseen palloon. Ihmisiä kerääntyi ympärille, lapset antoivat aplodeja ja työntekijät ottivat snäppivideoita. Urbaani Juhis laitto just whatsappiä, että Seinäjoen Mailajussien GM lähesty sitä ja tarjosi kolmevuotista pahvia.

Juhiksen oppien iskostuttua lihasmuistiin, tämä urbaani metsuritar nappasi vielä muutamat kunnarit kuleksimasta ja baseball oli ownattu!

20170804_183959

Käytiin toki Juhiksen kanssa molemmat vanhoina lätkäjätkinä ottamassa muutama crossbar-challenge.

Ai että, tää oli meidän mielestä varmasti parasta koko puistossa. Eikö teilläkin ole joku sellainen juttu, mistä tulee saman tien hyvä olo? Joku sellainen pieni juttu mitä lyhyenkin hetken tehdessänne saatte sen pikku fixin? (Enkä puhu nyt pelkästään runkkaamisesta). Mutta kuten edellä mainittu, tää vapautti meissä molemmissa endorfiinit ja kroppa oli rento ja valmis leuanvetohaasteeseen.

Koko-voima-ratio oli tällä kertaa mun puolella, ja Juhis jäi parin toiston päähän. Kannu kotiin, fuk jeah!

Jatkettiin tästä suoraa päätä skuuttiradalle ja tarzanköysille. Perkele meillä oli hauskaa!

20170804_191930

Lopulta kokonaiskisan mestaruus taidettiin jättää jakamatta, meillä nimittäin jäi muutama suorituspiste testaamatta puiston sulkeuduttua kasin maissa. Meinattiin, että oltais piilouduttu jonkin putkiliukumäen sisään ja jatkettu leikkiä koko yö. Ja niinhän me tehtiin ja poliisit tuli tietty hakemaan meidät. Kirjoitan tätä juuri putkasta päästyäni. Totally worth it!

Kokeilkaa ite, sittenpähän tiedätte!

Sillistoori

Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden ensimmäinen näytenumero 18.11.1889

Silliä.jpg

Jaahas. Eli nyt on tullut silliä, ja vieläpä useampaa laatua. Ei se entisaika niin kurjaa tainnut sittenkään olla, jopa silleissä oli valinnanvaraa. Suomifilmejä katsoessa ajattelin aina, että kaikkea oli ennen vain yksi. Oli ”Lihaa” ja ”Voita”, kaikki isolla kirjaimella. Mutta että ei siis ollutkaan? Vuonna 1889 oli eri sillejä! Joku siis osti jo silloin mieluummin Bjäernen silliä kuin Johanneksen. Huimaa! Ehkä huimempaa on kuitenkin se, että J. E. Cronwall on pyhittänyt puolet kalliista mainostilastaan huomauttamalla lukijaa, että silliä käsittelee ”sitä varta vasten palkatut, sillin pitelemiseen tottuneet henkilöt”. Miksi se ei ollut muka itsestään selvää? Tai miksi sillä oli niin paljon väliä, että asian mainitsemiseen kannatti tuhlata puolet musteesta? Miten vaikeaa on ylipäätään pidellä silliä? Ottaa käteen ja pitelee. Väitän, että pystyn tältä istumalta pitelemään vaikka useampaakin silliä.

Vai onko pitely yhtä kuin fileoiminen? Siinä tapauksessa sillä on aika paljon väliä kuka ”pitelee”. Mutta eikö kalanmyyjän fileoimistaidoista voinut aina mennä takuuseen? Olivatko kalanmyyjät monesti huijarikalanmyyjiä, oikeasti vaikkapa ojankaivajia? Ja entä sitten ojankaivajat? Pitikö pelätä, että ojankaivajat eivät osanneet pidellä lapiota? Mainitsitko Jaakon Ojankaivuu Oy lehtimainoksessaan varmuuden vuoksi kissan kokoisin kirjaimin, että sen kaivamat ojat olivat ”lapiota tottuneesti kädessä pitävien” miesten kaivamia?

Ehkäpä kuluttajilla oli huonoja kokemuksia nimenomaan kalanmyyjistä? Mutta miksi olisi ollut? Ei kai kenenkään olisi tarvinnut huijata osaavansa pidellä silliä. Ennenhän kaikki osasivat pidellä silliä. Varmasti suurin osa ihmisistä piteli silliä ihan tottuneesti. Eikö ennen ollut pakko osata pidellä silliä?

Nimittäin, ennen oli kaikki paremmin ja ihmiset tekivät käsillään. Olen kuullut.

Vai oliko sittenkin niin, että ennen ei todella voinut olla varma kalakauppaan mennessään, että tiskin toisella puolella on kalan käsittelyn ammattilainen? Vai puhuttiinko mainoksessa kuitenkin hygieniasta? J.E. Cronwallilla oli varmasti varaa palkata puhtaita sillinpitelijöitä ja ostaa näille saippuaa. Ehkä jollain toisella silliyrittäjällä ei ollut, ja joku oli saanut sieltä listerian? Ehkä.

Vuonna 2016 Hakaniemen hallissa silliä pitelee satavarmasti tottunut henkilö, eikä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa myyjän sillinpitelytaitoja.

Nykyään monet asiat ovat eri lailla kuin ennen ja suurin osa paljon paremmin.

Nykyään ei mietitä kuka osaa pidellä silliä. Se ei kiinnosta ketään. Silli on Alepan hyllyssä ja siinä lukee Oboy. Vai oliko se kaakao, jossa lukee niin? Niin tai näin, silli kalastetaan samasta paikasta kahden tuhannen kilometrin päästä kuin 125 vuotta sitten. Mutta nyt se on lähetetty pakastettuna kymmenen tuhannen kilometrin päähän leikattavaksi ja laivattu kolmen tuhannen kilometrin päähän pakattavaksi ja rekka-autoiltu sen jälkeen Tanskan ja Ruotsin kautta Länsisatamaan. Silli kiertää nykyään maailman. Taikasilli. Kyllä siinä olisi ollut 125 vuotta sitten enemmän aihetta mainokseen. ”Nyt tarjolla maailmanmatkaajasilliä. Tämä silli on tottunut matkustamaan ja se on nähnyt kymmeniä eri maita ja satamia. Osaa silleistä on varmuudella pidellyt sinua mustempi mies!” Kyllä siinä olisi ollut Cronwallin asiakkailla hatuissaan pitelemistä.

Mainos on poimittu Helsingin Sanomien julkaisemasta kirjasta, josta löytyy tuhat ja yksi mieltä askarruttavaa juttua menneiltä vuosilta.

Etusivun uutisia.jpg