Jodel @roastme

Alunperin jenkeistä suomeenkin rantautunut roastausformaatti on mitä parasta viihdettä toisen kustannuksella. Kannattaa katsoa Youtubesta Janne Kataja Roast. Parin tunnin pätkä ja vanha juttu, mutta jaksaa edelleen naurattaa. Joonas Nordman vetää omalla vilpittömyydellään ehkä parhaan setin!

Kovassa nousukiidossa olevassa keskusteluappi Jodelissa on oma roastauskanava @roastme. Jos et ole liian herkkänahkainen niin lataa ihmeessä sinne kuva omasta naamastasi peruslukemilla ja anna paskamyrskyn tulvia sisään. Osa kommenteista osuu ja todellakin uppoaa!

Urbaanit metsurit on onneksi tottuneita paskamyrskyihin ja pakkohan sinne oli ladata kuva meidän lärveistä. Luvattiin kaikki omat vasemmat kiveksemme hyväntekeväisyyteen jos ei tule yhtään homokommenttia. Ei tarvinnut odottaa pidemmälle kuin ensimmäiseen roastiin. Tässä tulokset:

IMG_5681roast1roast2roast3roast4roast5roast6roast7roast8roast9

Kiitos ihanista kommenteista! ❤ Erityismaininta ja UM:n virallinen ”SUCCESS” leima otsaan roastaajalle no. 17. ”Etuhomo” on tärkeä, paljonkertova ja syväluotaava sana ja erinomainen lisä jokaisen meidän sanavarastoon. Ilmianna itsesi ja lupaamme muistaa sinua kivalla pienellä lahjapaketilla! 😉

Mainokset

Oravanpyörä

businessman-wheel-young-suit-running-hamster-48049472

Olen tehnyt elämässäni monia eri töitä. Olen ollut töissä kahvilassa, puhelinmyyjänä, asentanut palovaroittimia, purkanut asbestia, myynyt pukuja ja kalsareita. Kaikista on opittu jotain ja ajatus siitä mitä EI halua tehdä on ainakin selkeytynyt. Yleinen fraasi jota kuuli näissä paikoissa oli: ”Jeeee, huomenna on keskiviikko ja siitä on enää kaks päivää viikonloppuun!” tai: ”Wuhuuu, enää 8 viikkoa lomaan!” Sama toistui viikosta toiseen. Aina odotettiin sitä hetkeä kun ei tarvitse olla töissä. Mitä hittoa!? Ovatko elämän ainoat kohokohdat ne hetket kun ei tarvitse tehdä työtä ja onko työ tosiaan niin perseestä, että lomaa tarvitsee odottaa 8 viikkoa? Miksi elämä tarvitsee ylipäänsä jakaa töihin ja vapaa-aikaan niin, että toinen on paskaa ja toinen kivaa? Tarkoittaako esimerkiksi eläkeiän nostaminen monille sitä, että nyt elämästä varastetaan vuosia pois?

Suomalaiset tekevät töitä elämänsä aikana keskimäärin 30-40-vuotta. Onko tarkoitus, että näin suuri osa elämästä vain odotetaan jotain; viikonloppuja, lomaa, eläkettä? Sitten kun eläkkeelle vihdoin päästään niin osataanko siitä nauttia? 30-vuotta painetaan niska limassa ja sitten vasta aletaan elää. Monesti käy niin, että rajatonta vapaa-aikaa ei osatakaan hyödyntää ja masennutaan tekemisen puutteeseen. Itse olen sitä mieltä, että ihminen on onnellisimmillaan kun on jotain järkevää tekemistä. Jotain mitä rakentaa ja viedä eteenpäin ja jotain minkä eteen tehdä töitä. Itse nautinto ja tyydytys tulee tekemisestä ja siinä onnistumisesta, ei tekemättömyydestä. Mitä jos ei olisikaan vapaa-aikaa vaan olisi vaan aikaa jolloin tekeminen ja nautinto yhdistyvät.

Elämä on ajautumista ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta joskus tuntuu siltä ettei edes yritetä. Ei uskalleta toteuttaa omia unelmia ja panna ideoita käytäntöön. Kaikilla meillä on ideoita ja haaveita, mutta kuinka moni oikeasti edes yrittää toteuttaa niitä? Kuinka moni on valmis riskeeraamaan jotain ja hyppäämään ulos siitä niin turvallisesta, mutta tasaisen tappavasta oravanpyörästä. Moni tukeutuu rutiineihin ja saa niistä turvaa, mutta tuoko se onnellisuutta? Meistä monesta olisi varmasti paljon enempään jos uskallettaisiin riisua laput pois silmiltä ja nähdä muut mahdollisuudet ympärillämme. Luotettaisiin itseemme ja omiin kykyihimme.

Tämä ei tarkoita sitä, että jotkut työt ovat vähempiarvoisia kuin toiset. Minun arvomaailmassa pankinjohtaja ja roskakuski ovat samalla viivalla. Kyse on onnellisuudesta. Siitä, että tekee jotain minkä vuoksi aamulla on kiva herätä.

Uskaltakaa ajautua, uskaltakaa ottaa riskejä ja kokeilla jotain uutta. Opiskelkaa sitä mistä olette kiinnostuneita ja tehkää sitä mistä saatte tyydytystä. Joskus tulee takkiin, mutta joskus myös onnistutaan. Molemmissa tapauksissa kannattaa olla ylpeä siitä, että ainakin on yrittänyt.

iloinen
Ja näin geneerisen iloinen ja vapaa susta voi tulla Urbaanien Metsurien ohjeilla.

 

 

 

 

Metsureilla on asiaa vol 1 – maatuuko muovi?

’Metsureilla on asiaa’ on moniosainen postaus, joissa käsitellään ajankohtaisia tai meille henkilökohtaisesti tärkeitä asioita. En tiedä vaikuttiko se, että koulut on koluttu johonkin suuntaan vai se, että meidän pohkeet on kasvaneet aivan helvetisti tässä kuuden vuoden aikana, mutta nyt laitetaan liikoon muutakin, kuin pelkkiä herutuskuvia (ne tulee myöhemmin).

(Uusille lukijoille tiedoksi: pohkeissa on suurimmaksi osaksi ns. ”hitaita lihassoluja”, ja sen takia pohkeet vaativatkin pitkäaikaista rasitusta kasvaakseen. Me emme sellaista todellakaan tee, eikä meillä siis pohkeet ole kasvaneet yhtään, sitten blogspotin viimeisistä blogiteksteistä.)

Mut niin, välillä voi siis tapahtua myös niinkin hassusti, että Urbaanit metsurit ylittävät (tai alittavat) itsensä ja sivuraiteilta voi kuulla myös ihan oikeeta asiaa. Kun meidät ensimmäisen kerran näkee, luulee varmasti, että aiheina olisi muun muassa bodyruoka ja nopeat autot. Tai, että tarvitaan lisää miesvaltaa, kun naisten tai vaikka vähemmistöjen (nyk. ihmistöjen ) asema alkaa pikkuhiljaa parantumaan ”hyvinvointiyhteiskunnassa”  nyt vuonna 2017. Mutta ehei, nyt puhutaan siitä saatanasta, jota meille tuputetaan ja mikä saastuttaa ennen kaikkea luontoa. Saastuttaa tätä meidän kaikkien yhteistä luontoäitiä, joka meitä varjelee ja ruokkii päivästä toiseen. Mikä se voisi olla? Sekö, että bensiini- tai dieselautojen käyttöä ei kielletä, vaikka hallitus suunnittelee kieltävänsä kivihiilen käytön energiantuotannossa vuoden 2030 jälkeen ensimmäisenä valtiona maailmassa? No, tuokin on hyvä aihe, mutta tällä kertaa jauhetaan siitä asiasta, johon KAIKKI voivat vaikuttaa jokapäiväisessä ihanassa arjessa pienillä teoilla. Maailmassa on monia muitakin akuutimpia aiheita, mutta elämään maapallolla tarvitsemme puhdasta ilmaa, maaperää ja vettä. Ja aurinkoa. Aurinko meinas unohtuu.

Muovimuki kerran päivässä pitää eläimet haudassa.

Aihe kääntyy nimittäin muoviin, eikä ihan mihin tahansa dildomuoviin, vaan jokapäiväiseen muoviin. Niinpä. Mitä mietit tällä hetkellä? Muovipulloja ja pakkausmuovia, muovipusseja? Kyllä. Oikeaan osuit. Esimerkiksi muovipullojen kierrätys on melkein kaikilla tiedossa, mutta niiden tuotanto on kuitenkin ongelma tälle rapistuvalle maapallolle. Yhdysvaltojen Ameriikoissa muovipulloista kierretetään n. 30 prosenttia. Miettikää. No, siellä on muutenkin monet asiat päin persettä. No niin, ne muovipullot. Niitä tuotetaan lisää, eikä ne häviä täältä maapallolta. Ei maadu, ei mittään. Ei yhtään mittään. Lisää, lisää, lisää, kun niitä kerran halutaan. Pulloja, pakkausmuovia, korkkeja, muovikasseja, mikromuovia.. miksi? No koska käytämme niitä. Jos nyt kuitenkin ostatte muovihommeleita, niin kierrättäkää pliis, KOSKA: muovit eivät maadu maaperään edes 500:ssa vuodessa (lähinnä PET, joista nykyajan muovipullot tehty).  Ja miettikää meidän elämän pituutta. Tsägällä ehkä 70 vuotta, ja monta pulloa ja muovikassia siihen mahtuu .. Muovit siis vain pienenevät ja hajoavat luonnossa pienempiin osiin ns. mikromuoviksi. Eläimet ja merenelävät usein syövätkin tai joutuvat muoviroskien uhreiksi, sillä eläimet eivät ymmärrä muovin olemassaoloa. Minkään elävän olennon fysiologiaa ei ole suunnitteltu sulattamaan muovia mahassaan. Siksi yli 100 000 merenelävää kuoleekin vuosittain muoviin.

Emme muista missä tämä on, mutta muovia siellä ainakin on.

Pienistä muovin palasista päästäänkin mikromuoviin, jota löytyy ihan arkikosmetiikasta, kuten kuorintavoiteista tai hammastahnoista. Näitä muovirakeita siis käytetään tehosteena muun muassa ihon kuorinnassa ja jossain muussa, mitä en oikein ymmärtänyt .. Siis what?

’Myös useissa huulipunissa, aurinkorasvoissa ja jopa kasvoseerumeissa voi olla muovia. Muovirakeet voivat olla niin pieniä, ettei niitä näe paljaalla silmällä. Ne esiintyvät tuotteiden tuoteselostuksessa esimerkiksi nimillä polyethylene tai polypropylene. On mahdollista, että kaikkein pienimmät mikromuovipartikkelit pääsevät myös puhdistamojen läpi juomaveteen.’ (Teksti lainattu Yleltä ja ties mistä.) Musta kuulostaa vähän siltä, että jämämuovia on pakko tunkea jonnekin. Vaan jonnekin pois näkyvistä. Mutta kosmetiikkateollisuus ei kuitenkaan ole se suurin mikromuovin ulostaja, vaan itseasiassa autoilu, eli auton renkaista ja tienpinnotteista irtoaa muovia luontoon. No, ehkä kosmetiikka on helpommin lähestyttävä aihe, kuin autoilu tässä tilanteessa. Varmaankin ymmärsitte pointin, että teollisuus kuin teollisuus, näitä ropisee. Eniveis, kun ihmiset käyttävät esimerkiksi mikromuovia sisältäviä kosmetiikkatuotteita, muovirakeet päätyy suihkuista ja lavuaareista lopulta vesistöihin, sieltä sitten eliöiden kautta kalojen massuun ja takaisin meidän ruokapyötään. Kuulostaako tämä hyvältä? Ei meistä. No mutta! Mikromuovin boikottiin auttaa esimerkiksi myös CosmEthics- äppi, jolla voi tsekata onko siinä lempikosmetiikassa inhottavaa muovia vai ei. Tsekatkaa! Kertokaa toki, jos on joku muu paremmaksi todettu appi, sillä käytämme vain aamumeikkiä ja meikkitietomme ovat ruohonjuuritasolla. Välttäkää siis tuotteita, joissa kyseiset muovimerkinnät on. No yleensä melkein kaikki tuotteet pakataan muoviin .. no, kuhan vähennätte jotain! Vai haluutteko syödä teidän huulipunassa olevia muovihippuja? Ei mekään.

Sama pätee muovikasseihin, jotka ovat omasta mielestäni turhuuden esikuva. Mihin niitä uusiokäytetään? No en vitussakaan tiedä, enkä ota selvää, mutta meriä ja eläinten elinympäristöjä ne ainakin saastuttaa. Ja maata, saatana. Valitkaa jotain muuta muovikassien tilalle, niinkuin esimerkiksi lähiseutuni S-market, joka kunniakkaasti luopui (ainakin joksikin aikaa?) pienistä läpinäkyvistä muovikasseista, joita kassalla altaan vieressä lojuu. Ne korvattiin biohajoavilla pikkumuovipusseilla. Plussat S-marketille! Tai bonukset vai mitä ne käyttävätkään..

Itsehän käytän kangaskasseja ruokakaupoissa ja SIGG Swiss -juomapulloja kun haluan juoda, jossain muualla kuin kotonani. SIGGi on alumiinista valmistettu juomapullo, joista tietenkin saa myös jotain terveyshaittoja, kuten ennenaikaista alzheimeria, tai muuta vastaavaa, mutta suojelen ennemmin luontoäitiä kuin itseäni. Sieltä olemme nousseet. Oma kyseinen pullo on käynyt läpi armeijan tykitykset, mudat ja sitten viimeiset viisi vuotta nököttänyt siinä salin peilin edessä, kun teen neljä kertaa (kerran) viikossa rinta+haukka+varvas-salitreeniä. Hyviä muistoja ne. Uskollinen pullo. Ei oo jätettä se. Oikeen ystäväksi kehittynyt tämä pullo. Lämmöllä muistellaan kiikkustuolissa sotajuttuja ja 60kg:n hauiskääntöä. Pari osumaa luodeista, eikä jälkeäkään. Kyllä. Kestävää tekoa on.

20170731_171637
Kuvassa rakas juomapullo ”Hermanni”

Tehkää tekin muistoja pullojenne kanssa ja liittykää siis Urbaanien metsureiden mukaan välttämällä turhia muovipulloja ja tuotteita, joissa on kertakäyttöistä muovia. Säästätte luontoa ja itseänne. Samalla voitte juoda maailman puhtainta vettä suoraan hanasta, siis Suomessa! Tai liruttamalla hanavettä johonkin muuhun, kuin muovipulloon. Unohdin tässä touhussa kertoa, että monista tutkimuksista selviää, että ainakin PC- muovista irtoaa ihmiselle haitallisia aineita, kuten Bisfenoli A:ta. Et siinä ois sit vielä yks syy, miksi välttää muovipulloja. Ihmisen ja luonnon väliin kuuluu harmonia, eivät kuolleet merenelävät ja villieläimet, jotka eivät käsitä muovin olemassaoloa tai haitallisuutta. Mutta onneksi me ihmiset käsitämme ja täten voimme vaikuttaa jokapäivisiin valintoihimme. Otettaisko lopuksi mallia vaikka Ruandasta? Ruandalaiset kielsivät muovikassien käytön ensimmäisenä valtiona maailmassa. Älkää siis purko ruokkivaa kättä. Älkää purko luontoäitiä. Vaihtakaa muovi johonkin muuhun. Ja jos postauksessa oli uutta tai vanhaa tietoa, hyvä niin! Niin kuin aina oon tavannut sanoa: pikku juttu, mut iso asia. Tai että: kertaus on opinnoille helvetinmoinen lainakaivo.

Lopuksi: Emme myöskään halua mollata ketään, vaan juuri päinvastoin, ylistää ja nostaa esiin arjen hyviä tekoja ja laittaa asioita suuntaan, jotta meillä kaikilla olisi parempi olla. Olemme mekin muovia käyttäneet, mutta pyrimme sitä vähentämään.

Ja loppuen lopuksi: haluamme kiittää muun muassa suomalaisia yrittäjiä, jotka keksivät kuulopuheen mukaan vaihtoehdon muovisille kosmetiikkapakkauksille, eli kiitos Sulapac.

Ja tuosta vielä linkki asiasta kiinnostuneille: Muovin lajittelu