She poopi

Remontti on tässä vaiheessa edelleen pitkälti nettiunelmointia, mutta nyt se on myös Exceliä ja vähän jo ajamista paikasta toiseen eri valmistajien ja myyjien perässä. Parketti- ja laattafirmat, puhumattakaan keittiölafkoista, on keskittyneet pitkälti Vantaan syviin metsiin ja Espoon perukoille. Pinterestiä on ollut tähän asti niin helppo selata, että kun pitää oikeasti kuluttaa kaloreita ja matkata tunnin ajomatka Larusta kehä kolmosen taakse, niin tää remppa alkaa ekaa kertaa tuntua todelliselta. 

Ennen kuin kerron maakuntamatkasta Vantaan Piispankylään, aloitan viime viikonlopusta ja visiitistä HTH:n Kampin myymälään. 

Luin launtaihesaria pitkän kaavan mukaan ja spottasin  HTH:n avajaistarjousmainoksen, -24% keittiökalusteista. Jep, tää on joka keittiöfirmalla tasasin väliajoin, mutta tällä kertaa sillä oli meille oikeasti väliä. Oltiin nimittäin sovittu HTH:n kanssa seuraavan viikon tiistaiksi neuvottelupalaveri ja tää tarjous osui meille täydelliseen saumaan. Jotta ei jouduttaisi vääntämään siitä, kuuluuko tarjous meille vai ei, päätettiin käydä näyttämässä meidän naamat avajaisissa. Onhan sitten ainakin nimi listassa, eikä kukaan vittuile, ettei ale kuulukaan meille.

Oli kaunis launtaiaamu ja päätettiin talsia Larusta Kamppiin. Tultiin Ruoholahden sillalta Ruoholahdenkatua pitkin alas ja HTH:n uutuuttaan kiiltävä liike on yhtäkkiä siinä oikealla puolella katua. Sallan kanssa toljotetaan näyteikkunoista sisään ja haparoidaan sisäänkäyntiä. Ovi löytyy kulman takaa ja loikataan tuulikaapin kautta sisään myymälään. Ovella meitä on vastassa viehättävä keittiöspesialisti, joka toivottaa hellout. Liikkeen toisessa reunassa on pari pariskuntaa neuvottelemassa keittiötasoista ja muutama muuten vain skumppatarjoilun takia sisään eksynyt samoilee ympäriinsä. Hahmotan, että liikkeen takaosassa on muitakin herkkuja tarjolla; juustolautanen, muuta pikkusuolaista ja vaahtiksia. Näen kuinka Sallan selkä erkanee musta, kun se suuntaa kohti takapöydän herkkuja. Ei sillä herkkuhammasta kolottanut, mutta toinen toistaan nätimmät keittiön sitäkin enemmän. 

Jäin viehättävän keittiöspesialistin (mikä näiden oikea titteli on?) kanssa liikkeen etuosaan kättelemään ja katsottiin toisiamme aavistuksen normaalia kauemmin. Suunnittelijanainen katsoo minua ja Sallaa vielä toisenkin kerran ja toteaa ”nyt kaikki ei ole ihan hyvin”. Mietin ihan samaa tajuamatta ihan täysin, miksi me molemmat oltiin sitä mieltä. Tiirailin ympärilleni ja kaikki näytti olevan ihan ok. Sitten valjastin myös muut aistini töihin ja huomasin, että haju on se mikä nyt mättää.

Puhdas, uutuuttaan hohtava keittiömyymälä oli ennen sisään astumistamme tuoksunut vaahtokarkeilta, maalatulta MDF:ltä ja puhdistusaineelta. Nyt ilmassa väreili selkeä tuoreen paskan haju. Ei helvetti. 

Katson lattiaan.

Paskaisia kengänjälkiä. Yksi, kaksi, neljä, seitsemän.

Hätäännyn. Olenko se minä? Ei, jäljet jatkuvat kymmenen metrin päähän. Se on Salla. Toivon, että se olisin ollut minä, nimittäin nyt paskaa on joka paikassa.

Salla tajuaa vihdoin, että kengänpohjat on täynnä paskaa ja kääntää ensin toisen ja sitten toisen kantapään kohti kattoa varmistuakseen tästä kohtalokkaasta harha-askeleesta Ruoholahdenkadulla hetkeä aiemmin. Harmi vaan, että shiti ei ollut kengän pohjassa vaan oikean jalan kengän kärjessä. Ja sitä oli paljon!

Mitä tapahtuu, kun paskakärjen kääntää kohti lattiaa? No paska leviää yltympäriinsä. Joka paikkaan. Katson Sallan suuntaan ja näen kuinka kakkaa viskoutuu parin neliön alueelle kuin kevätkylvöissä Pohjanmaalla. 

Puuuh. 

Istahdan sivupenkille, nousen sivupenkiltä, istahdan sivupenkille. Kysyn keittiönaiselta, voinko auttaa. Salla menee henksuvessaan pesemään popoja. Me molemmat vaan nauretaan. Ei ees hävetä. Kakkaa joka paikassa. Avajaiset, ihmisiä, normaalia enemmän henkilökuntaa. No hävettää vähän. 

Keittiöihminen alkaa pestä meidän tuomia kakkoja ja me siirrytään sivupöydän luokse syömään pikkuleipiä. Mietitään, että lähdetäänkö karkuun. Mutta me halutaan se 24 prossan alennus. Sitä vartenhan tänne tultiin. Saatana.

15 minuuttia ja useaa pikkuleipästä ja hermoja tasoittavaa skumppaa myöhemmin päästään vihdoin kättelemään (pestyin käsin) keittiömimmiä, joka myöhemmin paljastui ihanaksi ja taitavaksi Erikoksi. Meillä tuntuu synkkaavan Erikon kanssa hyvin ja käydään alustavasti läpi meidän keittiöunelmia. Eriko ottaa meidän nimet ylös, että saadaan se hemmetin alennus ja sovitaan, että tullaan tapaamaan häntä seuraavana tiistaina paremmalla ajalla.

Tiistaina kävellään loppumatka Ruoholahdenkatua katse tiukasti maassa ja onnistutaan välttämään kaikki miinat ennen HTH:ta. Eriko on oma ihana ja taitava itsensä ja me löydetään mageita matskuja meidän keittiöön. Tässä sneak peak. Lisää later. 

P.S. Käytiin myöhemmin kakkalauantaina vielä ikuistamassa se torttu. Tohon on astuttu n+1 kertaa ja silti shitiä on niin maan perkeleesti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s