Oravanpyörä

businessman-wheel-young-suit-running-hamster-48049472

Olen tehnyt elämässäni monia eri töitä. Olen ollut töissä kahvilassa, puhelinmyyjänä, asentanut palovaroittimia, purkanut asbestia, myynyt pukuja ja kalsareita. Kaikista on opittu jotain ja ajatus siitä mitä EI halua tehdä on ainakin selkeytynyt. Yleinen fraasi jota kuuli näissä paikoissa oli: ”Jeeee, huomenna on keskiviikko ja siitä on enää kaks päivää viikonloppuun!” tai: ”Wuhuuu, enää 8 viikkoa lomaan!” Sama toistui viikosta toiseen. Aina odotettiin sitä hetkeä kun ei tarvitse olla töissä. Mitä hittoa!? Ovatko elämän ainoat kohokohdat ne hetket kun ei tarvitse tehdä työtä ja onko työ tosiaan niin perseestä, että lomaa tarvitsee odottaa 8 viikkoa? Miksi elämä tarvitsee ylipäänsä jakaa töihin ja vapaa-aikaan niin, että toinen on paskaa ja toinen kivaa? Tarkoittaako esimerkiksi eläkeiän nostaminen monille sitä, että nyt elämästä varastetaan vuosia pois?

Suomalaiset tekevät töitä elämänsä aikana keskimäärin 30-40-vuotta. Onko tarkoitus, että näin suuri osa elämästä vain odotetaan jotain; viikonloppuja, lomaa, eläkettä? Sitten kun eläkkeelle vihdoin päästään niin osataanko siitä nauttia? 30-vuotta painetaan niska limassa ja sitten vasta aletaan elää. Monesti käy niin, että rajatonta vapaa-aikaa ei osatakaan hyödyntää ja masennutaan tekemisen puutteeseen. Itse olen sitä mieltä, että ihminen on onnellisimmillaan kun on jotain järkevää tekemistä. Jotain mitä rakentaa ja viedä eteenpäin ja jotain minkä eteen tehdä töitä. Itse nautinto ja tyydytys tulee tekemisestä ja siinä onnistumisesta, ei tekemättömyydestä. Mitä jos ei olisikaan vapaa-aikaa vaan olisi vaan aikaa jolloin tekeminen ja nautinto yhdistyvät.

Elämä on ajautumista ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta joskus tuntuu siltä ettei edes yritetä. Ei uskalleta toteuttaa omia unelmia ja panna ideoita käytäntöön. Kaikilla meillä on ideoita ja haaveita, mutta kuinka moni oikeasti edes yrittää toteuttaa niitä? Kuinka moni on valmis riskeeraamaan jotain ja hyppäämään ulos siitä niin turvallisesta, mutta tasaisen tappavasta oravanpyörästä. Moni tukeutuu rutiineihin ja saa niistä turvaa, mutta tuoko se onnellisuutta? Meistä monesta olisi varmasti paljon enempään jos uskallettaisiin riisua laput pois silmiltä ja nähdä muut mahdollisuudet ympärillämme. Luotettaisiin itseemme ja omiin kykyihimme.

Tämä ei tarkoita sitä, että jotkut työt ovat vähempiarvoisia kuin toiset. Minun arvomaailmassa pankinjohtaja ja roskakuski ovat samalla viivalla. Kyse on onnellisuudesta. Siitä, että tekee jotain minkä vuoksi aamulla on kiva herätä.

Uskaltakaa ajautua, uskaltakaa ottaa riskejä ja kokeilla jotain uutta. Opiskelkaa sitä mistä olette kiinnostuneita ja tehkää sitä mistä saatte tyydytystä. Joskus tulee takkiin, mutta joskus myös onnistutaan. Molemmissa tapauksissa kannattaa olla ylpeä siitä, että ainakin on yrittänyt.

iloinen
Ja näin geneerisen iloinen ja vapaa susta voi tulla Urbaanien Metsurien ohjeilla.

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s