Jodel @roastme

Alunperin jenkeistä suomeenkin rantautunut roastausformaatti on mitä parasta viihdettä toisen kustannuksella. Kannattaa katsoa Youtubesta Janne Kataja Roast. Parin tunnin pätkä ja vanha juttu, mutta jaksaa edelleen naurattaa. Joonas Nordman vetää omalla vilpittömyydellään ehkä parhaan setin!

Kovassa nousukiidossa olevassa keskusteluappi Jodelissa on oma roastauskanava @roastme. Jos et ole liian herkkänahkainen niin lataa ihmeessä sinne kuva omasta naamastasi peruslukemilla ja anna paskamyrskyn tulvia sisään. Osa kommenteista osuu ja todellakin uppoaa!

Urbaanit metsurit on onneksi tottuneita paskamyrskyihin ja pakkohan sinne oli ladata kuva meidän lärveistä. Luvattiin kaikki omat vasemmat kiveksemme hyväntekeväisyyteen jos ei tule yhtään homokommenttia. Ei tarvinnut odottaa pidemmälle kuin ensimmäiseen roastiin. Tässä tulokset:

IMG_5681roast1roast2roast3roast4roast5roast6roast7roast8roast9

Kiitos ihanista kommenteista! ❤ Erityismaininta ja UM:n virallinen ”SUCCESS” leima otsaan roastaajalle no. 17. ”Etuhomo” on tärkeä, paljonkertova ja syväluotaava sana ja erinomainen lisä jokaisen meidän sanavarastoon. Ilmianna itsesi ja lupaamme muistaa sinua kivalla pienellä lahjapaketilla! 😉

Mainokset

Ydinsota ja maailmankartta uusiksi

 

Moikka,

Niin kuin kaikki on varmaan huomanneetkin, viime ”päivät” on saatu (laatulehdistä) lukea siitä, kun Yhdysvaltain presidentti uhkailee suurella, suurella voimalla esimerkiksi tällä kertaa Pohjois-Koreaa. Tähän liittyy ydinaseilla uhkailu ja niiden käyttö ristiin rastiin, ja sitä mukaa sitten kun niitä sitten tippuu minne milloinkin, maailmankarttahan siinä menee uusiksi. Eikö? Ennen tätä, ois kuitenkin hyvä katsoa, miltä se maailmankartta oikein näyttää tällä hetkellä. Meiltä se on ainakin unohtunut. Me urbaaneina metsureina katsottiin vastuuta suoraan silmiin yön pikkutunneilla ja nyökättiin samaan aikaan. Tää oli merkki siitä, että esitellään maailmankartta siis urbaanien metsureiden silmin. Meidän filosofiaan kuitenkin kuuluu se, että otetaan kaikki irti viimeistä myöten. Jos on esimerkiks huono päivä, koitetaan tehdä jotain positiivista omalle mielelle. Tavalla tai toisella. Eli, sitten vaan kartan kimppuun!

kartta1.jpg
Nuolen osoittamat mestat käydään lävitse.

Suomi – yksikätiseksi leikattu suomenneito. ”Eli leikataas ainakin noista palkoista ja koulutuksesta, vaikka yks jätkä, kai joku  taloustieteen nobelisti neuvoi jotain ihan muuta?” – (Hallitus vuosina 2015-2016)

suomi-kartta
Suomi koko komeudessaan.

Norja – Näyttää ohenevalta kullilta, joka pitää osittain paikkansa myös sisällönkin takia, sillä se syöksee asukkaitensa päälle ei valkoista, vaan mustaa kultaa. Eli öljyä.

norja
Norjan ylpeys on öljy.

USA – Kotka, sillä se käy kaiken vapaan saaliin kimppuun. Ollut siis 93% ajastaan sodassa sitten perustamisen 1776. Et ehkä just ton takia USA ei ikinä tahalleen lennättäis kahta omaa kotkaansa (lentokonetta) johonkin rakennuksiin?

USA-kartta
Ameriikat tekevät hyvää pankkia hyökkäysvoimillaan.

Slaavit + jotain euroopan jämämaita – paskasti murennettu suklaalevy. Vähän niin kuin näiden maiden helvetin epätasaiset maantiet. (Vituttaa jo ennestäänkin)

slaavimaat-kartta
Jotain random maita.

Italia – käsieleinen fetissinahkakenkä. Vaffanculo!

italia-kartta1
Maamaa mamma mia pizzeria!

Afrikka – kuuleman mukaan tästä vois tehdä mus.. tummempaa huumoria? Mut oikeesti, me rakastetaan mustaa huumoria ja mustia kulleja. Isoja kulleja.

afrikka-kartta
Täällä kaikki on isoa.

Lähi-itä – nuhjuinen arokenkä. Ei sisällä aroa eikä aropupuja tai edes aromipesää, vaan tän kenkäisen pohjassa haisee pitkä, kulunut ja riitaisa tie, öljy ja ei ainakaan Amerikan vapaus.

lähi-itä-kartta
Lähi-itäiset kengät.

Ja lopuksi pari todella tuttua sananlaskua sodasta ja kateudesta. Suomalaiset ovat esimerkiksi hyvin kateellisia Norjan omavaraisuudesta, eli öljystä.

Ei yksi maa sotaa kaipaa.

Onko ruoho vihreämpää aisankannattajan puolella?

 Eli katellaan tota karttaa sitten uudemman kerran ton ydinsodan jälkeen. (Eli ei ehkä koskaan) 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oravanpyörä

businessman-wheel-young-suit-running-hamster-48049472

Olen tehnyt elämässäni monia eri töitä. Olen ollut töissä kahvilassa, puhelinmyyjänä, asentanut palovaroittimia, purkanut asbestia, myynyt pukuja ja kalsareita. Kaikista on opittu jotain ja ajatus siitä mitä EI halua tehdä on ainakin selkeytynyt. Yleinen fraasi jota kuuli näissä paikoissa oli: ”Jeeee, huomenna on keskiviikko ja siitä on enää kaks päivää viikonloppuun!” tai: ”Wuhuuu, enää 8 viikkoa lomaan!” Sama toistui viikosta toiseen. Aina odotettiin sitä hetkeä kun ei tarvitse olla töissä. Mitä hittoa!? Ovatko elämän ainoat kohokohdat ne hetket kun ei tarvitse tehdä työtä ja onko työ tosiaan niin perseestä, että lomaa tarvitsee odottaa 8 viikkoa? Miksi elämä tarvitsee ylipäänsä jakaa töihin ja vapaa-aikaan niin, että toinen on paskaa ja toinen kivaa? Tarkoittaako esimerkiksi eläkeiän nostaminen monille sitä, että nyt elämästä varastetaan vuosia pois?

Suomalaiset tekevät töitä elämänsä aikana keskimäärin 30-40-vuotta. Onko tarkoitus, että näin suuri osa elämästä vain odotetaan jotain; viikonloppuja, lomaa, eläkettä? Sitten kun eläkkeelle vihdoin päästään niin osataanko siitä nauttia? 30-vuotta painetaan niska limassa ja sitten vasta aletaan elää. Monesti käy niin, että rajatonta vapaa-aikaa ei osatakaan hyödyntää ja masennutaan tekemisen puutteeseen. Itse olen sitä mieltä, että ihminen on onnellisimmillaan kun on jotain järkevää tekemistä. Jotain mitä rakentaa ja viedä eteenpäin ja jotain minkä eteen tehdä töitä. Itse nautinto ja tyydytys tulee tekemisestä ja siinä onnistumisesta, ei tekemättömyydestä. Mitä jos ei olisikaan vapaa-aikaa vaan olisi vaan aikaa jolloin tekeminen ja nautinto yhdistyvät.

Elämä on ajautumista ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta joskus tuntuu siltä ettei edes yritetä. Ei uskalleta toteuttaa omia unelmia ja panna ideoita käytäntöön. Kaikilla meillä on ideoita ja haaveita, mutta kuinka moni oikeasti edes yrittää toteuttaa niitä? Kuinka moni on valmis riskeeraamaan jotain ja hyppäämään ulos siitä niin turvallisesta, mutta tasaisen tappavasta oravanpyörästä. Moni tukeutuu rutiineihin ja saa niistä turvaa, mutta tuoko se onnellisuutta? Meistä monesta olisi varmasti paljon enempään jos uskallettaisiin riisua laput pois silmiltä ja nähdä muut mahdollisuudet ympärillämme. Luotettaisiin itseemme ja omiin kykyihimme.

Tämä ei tarkoita sitä, että jotkut työt ovat vähempiarvoisia kuin toiset. Minun arvomaailmassa pankinjohtaja ja roskakuski ovat samalla viivalla. Kyse on onnellisuudesta. Siitä, että tekee jotain minkä vuoksi aamulla on kiva herätä.

Uskaltakaa ajautua, uskaltakaa ottaa riskejä ja kokeilla jotain uutta. Opiskelkaa sitä mistä olette kiinnostuneita ja tehkää sitä mistä saatte tyydytystä. Joskus tulee takkiin, mutta joskus myös onnistutaan. Molemmissa tapauksissa kannattaa olla ylpeä siitä, että ainakin on yrittänyt.

iloinen
Ja näin geneerisen iloinen ja vapaa susta voi tulla Urbaanien Metsurien ohjeilla.

 

 

 

 

Miesten unelmahäät

En ole koskaan haaveillut häistä; en omista, enkä kaverin. Se missä menisin naimisiin, millaisen puvun laittaisin päälle tai mitä hääkutsussa lukisi ei ole ollut osa mun todellisuutta. En ole koskaan puhunut yhdenkään ystäväni kanssa mahdollisista omista häistäni. Naimisiinmenosta ja avioliitosta ollaan kyllä spekuloitu, häistä ei. Se ei ole käynyt lähelläkään.

Olen toki odottanut muitten häitä. Häät ovat olleet kesän kohokohtia. Onnistuneina ne ovat juhlat, joissa näkee kavereita, umpirakastuneen parin ja parhaimmillaan hääilta on täynnä hääparia ja näiden läheisiä yhdistäviä ainutkertaisen onnellisia tulevia muistoja.

Häissä kaikki on mietitty – nekin asiat mitä kukaan ei huomaa. Joku on ajatellut, miten tämä tai tuo asia on juuri tuossa ja miksi. Häistä halutaan ainutkertaiset, eikä mitään jätetä yleensä sattuman varaan. Ei tietenkään jätetä. Naimisiin mennään hyvällä tsägällä vain kerran.

sulhanen-kello

Mun ystävät tai sen enempää kukaan muukaan ei ole koskaan kysynyt multa, millaiset häät haluaisin. Yksikään tyttöystävä ei ole kysynyt, millaiset häät haluaisin. Ei kuukauden, vuoden tai viiden yhdessäolon jälkeen.

Ei sillä, että jotkut tyttöystävistä eivät olisi unelmoineet häistä. Suurin osa on kysymättä ja viimeistään kysyessäni jakanut tuntojaan unelmahäistään. Rannalla olisi kuulemma kiva mennä naimisiin. Kirkkohäät, pienet häät, isot häät, häät ulkomailla, kaikille häille löytyy ottajansa. Olen kuullut ja kuunnellut.

häät-ranta

Minkälaiset häät sinä haluaisit? Sitä en ole koskaan kuullut.

Väitän olevani kundi, joka yrittää funtsia elämää kokonaisvaltaisesti monelta kantilta. Mutta miksi kolmekymppisen, omasta mielestään suhteellisen hyvin omaan tunne-elämäänsä kosketuksissa olevan, miehen todellisuus ei törmää ajatukseen siitä, millaiset omat unelmahäät olisivat? Miksi tää juttu on tosi iso monelle naiselle, mutta miesten todellisuudesta puuttuu työkalut häähaaveen käsittelemiseen? Häät on kuitenkin perustavanlaatuisesti jotain mitä tehdään yhdessä. Jotain, joka tehdään, koska halutaan kuulua yhteen ja juhlistaa rakkautta toista kohtaan. Lupautua toiselle. Jonkin näin poikkeuksellisen luulisi herättävän myös miehissä enemmän sisällöllisiä ajatuksia ja toiveita. Kysymyksiä siitä, miten häissä tämä tai tuo asia on juuri tuossa ja miksi.

Mutta ei, ei edelleenkään. Toki voin tässä ja nyt visualisoida unelmahäät. Konseptoinhan mä kaikkea muutakin uusista liikeideoista vaikkapa tän blogin aloittamiseen. Onko tämä hääjuttu siis asia, jonka unelmoinnille pitää vain antaa enemmän tilaa? Aktiivisesti funtsia ja fundeerata.

Okei:

Rannalla olisi kiva mennä naimisiin. Myös jyrkänteellä olisi ihan kiva mennä naimisiin. Siellä missä olisi isoja tammia ja jokivuono valuisi hitaasti loppukesän kuivuutta. Aurinko paistaisi, vihkipapin tupee ei lähtisi tuulen mukana ja mansikkakakku olisi jotain muuta kuin mansikkakakkua. Morsian olisi kaunis kuin morsian ja isän veljet olisivat sopivan kännissä. Niin, että niitä juuri ja juuri jaksaa, kunnes niitten vaimot ohjaavat miehensä vuokravillaan ja peittelevät puhtaiden valkeiden lakanoiden väliin.

hääpari-silta

Mutta oikeasti kiinnostaa vain, että sillä toisella olisi paras päivä koskaan. Juuri sellainen kuin se toivoisi, olisi aina toivonut ja se voisi aina lämmöllä muistella. Voitaisiin yhdessä myöhemmin lämmöllä muistella. Sellaista on häät useimmille miehille. Rakkauden osoittamista sitä rakkainta kohtaan. Viis muista tai muista viis.

Tulevat vaimot. Vaikka ette olisi juuri nyt menossa naimisiin, kysykää mieheltänne hyväntahtoisesti ja ilman painostamista, minkälaiset häät tämä haluaisi. Kysykää ennen ensimmäistäkään hääkutsun fonttiehdotusta tai muuta valintapakkoa, miten miehenne haluaisi mennä naimisiin. Ennen kuin hukutatte hänet triviaaleihin yksityiskohtiin, jotka merkkaavat maailmaa teille, antakaa miehellenne mahdollisuus haaveilla omista unelmahäistään. Se on miehellenne hyvällä tsägällä viimeinen ja aivan varmasti ensimmäinen kerta.

(kaikkien kuvien tekijänoikeudet omistaa Urbaanit Metsurit ja/tai ne ovat CC0-lisenssin alaisia sivustolta https://stocksnap.io)

Aikuisten leikkejä (SFW)

Käytiin eilen riehumassa Juhiksen ja Annin kanssa Superparkissa Vantaan Tammistossa. Juhis eikä Anni ollut aiemmin käynyt, joten mulla (Jesse) oli pikkunen kotikenttäetu, kun lähdettiin kisaamaan.

Käyttökelpoinen vinkki aikuisille heti alkuun: pikkupoikia kannattaa häpeämättömästi kuumotella, ei ne muuten anna teille koskaan vuoroa. Hyvin toimii esim. ”onksulla vielä paljon jäljellä, me otettais tässä välissä vähän” tai ”te ootte varmaan joka päivä täällä ja me tultiin pitkältä ja lähetään kohta, päästäiskö nopsaa vähän vetelee…” Lapset ei oo tottunut tähän, vaan luovuttaa pelivälineet silmänräpäyksessä ja siirtyy kohti seuraavaa suorituspaikkaa = WIN

Ollaan Juhiksen kanssa käytännössä halutessamme PGA-tourin tasoisia golfareita, joten mentiin heti testaamaan, kuinka kovaa pallo lentää. Rautaseiskan grippi oli kulunut ja taululla oli pohjat 299km/h. Me saatiin hädin tuskin 175km/h ja epäilys heräsi heti, että joku on tuonut omat mailat ja lyönyt pohjat draiverilla. Luultavasti tämä on ollut Lucas, joka kieltäytyi Superparkista tällä kertaa vedoten ”muihin kiireisiin”. Joko se pelkäs, että sen huijaus paljastuisi, tai sitten se oli rangella hiomassa flop shotiaan.

Koska vastustetaan verisesti kaikenlaista varustedopingia, jätettiin golf sikseen ja mentiin jatkamaan hakkausta baseball-häkkiin. Siellä Juhis oli EEPPINEN! Aluksi sillä kesti vähän aikaa tajuta jutun juoni. Pallo nimittäin tulee suhtkoht kovaa päin näköä. Alkujärkytyksestä selvittyään ja kypärän päähän saatuaan, Juhis osui jokaiseen palloon. Ihmisiä kerääntyi ympärille, lapset antoivat aplodeja ja työntekijät ottivat snäppivideoita. Urbaani Juhis laitto just whatsappiä, että Seinäjoen Mailajussien GM lähesty sitä ja tarjosi kolmevuotista pahvia.

Juhiksen oppien iskostuttua lihasmuistiin, tämä urbaani metsuritar nappasi vielä muutamat kunnarit kuleksimasta ja baseball oli ownattu!

20170804_183959

Käytiin toki Juhiksen kanssa molemmat vanhoina lätkäjätkinä ottamassa muutama crossbar-challenge.

Ai että, tää oli meidän mielestä varmasti parasta koko puistossa. Eikö teilläkin ole joku sellainen juttu, mistä tulee saman tien hyvä olo? Joku sellainen pieni juttu mitä lyhyenkin hetken tehdessänne saatte sen pikku fixin? (Enkä puhu nyt pelkästään runkkaamisesta). Mutta kuten edellä mainittu, tää vapautti meissä molemmissa endorfiinit ja kroppa oli rento ja valmis leuanvetohaasteeseen.

Koko-voima-ratio oli tällä kertaa mun puolella, ja Juhis jäi parin toiston päähän. Kannu kotiin, fuk jeah!

Jatkettiin tästä suoraa päätä skuuttiradalle ja tarzanköysille. Perkele meillä oli hauskaa!

20170804_191930

Lopulta kokonaiskisan mestaruus taidettiin jättää jakamatta, meillä nimittäin jäi muutama suorituspiste testaamatta puiston sulkeuduttua kasin maissa. Meinattiin, että oltais piilouduttu jonkin putkiliukumäen sisään ja jatkettu leikkiä koko yö. Ja niinhän me tehtiin ja poliisit tuli tietty hakemaan meidät. Kirjoitan tätä juuri putkasta päästyäni. Totally worth it!

Kokeilkaa ite, sittenpähän tiedätte!