Metsureilla on asiaa vol 1 – maatuuko muovi?

’Metsureilla on asiaa’ on moniosainen postaus, joissa käsitellään ajankohtaisia tai meille henkilökohtaisesti tärkeitä asioita. En tiedä vaikuttiko se, että koulut on koluttu johonkin suuntaan vai se, että meidän pohkeet on kasvaneet aivan helvetisti tässä kuuden vuoden aikana, mutta nyt laitetaan liikoon muutakin, kuin pelkkiä herutuskuvia (ne tulee myöhemmin).

(Uusille lukijoille tiedoksi: pohkeissa on suurimmaksi osaksi ns. ”hitaita lihassoluja”, ja sen takia pohkeet vaativatkin pitkäaikaista rasitusta kasvaakseen. Me emme sellaista todellakaan tee, eikä meillä siis pohkeet ole kasvaneet yhtään, sitten blogspotin viimeisistä blogiteksteistä.)

Mut niin, välillä voi siis tapahtua myös niinkin hassusti, että Urbaanit metsurit ylittävät (tai alittavat) itsensä ja sivuraiteilta voi kuulla myös ihan oikeeta asiaa. Kun meidät ensimmäisen kerran näkee, luulee varmasti, että aiheina olisi muun muassa bodyruoka ja nopeat autot. Tai, että tarvitaan lisää miesvaltaa, kun naisten tai vaikka vähemmistöjen (nyk. ihmistöjen ) asema alkaa pikkuhiljaa parantumaan ”hyvinvointiyhteiskunnassa”  nyt vuonna 2017. Mutta ehei, nyt puhutaan siitä saatanasta, jota meille tuputetaan ja mikä saastuttaa ennen kaikkea luontoa. Saastuttaa tätä meidän kaikkien yhteistä luontoäitiä, joka meitä varjelee ja ruokkii päivästä toiseen. Mikä se voisi olla? Sekö, että bensiini- tai dieselautojen käyttöä ei kielletä, vaikka hallitus suunnittelee kieltävänsä kivihiilen käytön energiantuotannossa vuoden 2030 jälkeen ensimmäisenä valtiona maailmassa? No, tuokin on hyvä aihe, mutta tällä kertaa jauhetaan siitä asiasta, johon KAIKKI voivat vaikuttaa jokapäiväisessä ihanassa arjessa pienillä teoilla. Maailmassa on monia muitakin akuutimpia aiheita, mutta elämään maapallolla tarvitsemme puhdasta ilmaa, maaperää ja vettä. Ja aurinkoa. Aurinko meinas unohtuu.

Muovimuki kerran päivässä pitää eläimet haudassa.

Aihe kääntyy nimittäin muoviin, eikä ihan mihin tahansa dildomuoviin, vaan jokapäiväiseen muoviin. Niinpä. Mitä mietit tällä hetkellä? Muovipulloja ja pakkausmuovia, muovipusseja? Kyllä. Oikeaan osuit. Esimerkiksi muovipullojen kierrätys on melkein kaikilla tiedossa, mutta niiden tuotanto on kuitenkin ongelma tälle rapistuvalle maapallolle. Yhdysvaltojen Ameriikoissa muovipulloista kierretetään n. 30 prosenttia. Miettikää. No, siellä on muutenkin monet asiat päin persettä. No niin, ne muovipullot. Niitä tuotetaan lisää, eikä ne häviä täältä maapallolta. Ei maadu, ei mittään. Ei yhtään mittään. Lisää, lisää, lisää, kun niitä kerran halutaan. Pulloja, pakkausmuovia, korkkeja, muovikasseja, mikromuovia.. miksi? No koska käytämme niitä. Jos nyt kuitenkin ostatte muovihommeleita, niin kierrättäkää pliis, KOSKA: muovit eivät maadu maaperään edes 500:ssa vuodessa (lähinnä PET, joista nykyajan muovipullot tehty).  Ja miettikää meidän elämän pituutta. Tsägällä ehkä 70 vuotta, ja monta pulloa ja muovikassia siihen mahtuu .. Muovit siis vain pienenevät ja hajoavat luonnossa pienempiin osiin ns. mikromuoviksi. Eläimet ja merenelävät usein syövätkin tai joutuvat muoviroskien uhreiksi, sillä eläimet eivät ymmärrä muovin olemassaoloa. Minkään elävän olennon fysiologiaa ei ole suunnitteltu sulattamaan muovia mahassaan. Siksi yli 100 000 merenelävää kuoleekin vuosittain muoviin.

Emme muista missä tämä on, mutta muovia siellä ainakin on.

Pienistä muovin palasista päästäänkin mikromuoviin, jota löytyy ihan arkikosmetiikasta, kuten kuorintavoiteista tai hammastahnoista. Näitä muovirakeita siis käytetään tehosteena muun muassa ihon kuorinnassa ja jossain muussa, mitä en oikein ymmärtänyt .. Siis what?

’Myös useissa huulipunissa, aurinkorasvoissa ja jopa kasvoseerumeissa voi olla muovia. Muovirakeet voivat olla niin pieniä, ettei niitä näe paljaalla silmällä. Ne esiintyvät tuotteiden tuoteselostuksessa esimerkiksi nimillä polyethylene tai polypropylene. On mahdollista, että kaikkein pienimmät mikromuovipartikkelit pääsevät myös puhdistamojen läpi juomaveteen.’ (Teksti lainattu Yleltä ja ties mistä.) Musta kuulostaa vähän siltä, että jämämuovia on pakko tunkea jonnekin. Vaan jonnekin pois näkyvistä. Mutta kosmetiikkateollisuus ei kuitenkaan ole se suurin mikromuovin ulostaja, vaan itseasiassa autoilu, eli auton renkaista ja tienpinnotteista irtoaa muovia luontoon. No, ehkä kosmetiikka on helpommin lähestyttävä aihe, kuin autoilu tässä tilanteessa. Varmaankin ymmärsitte pointin, että teollisuus kuin teollisuus, näitä ropisee. Eniveis, kun ihmiset käyttävät esimerkiksi mikromuovia sisältäviä kosmetiikkatuotteita, muovirakeet päätyy suihkuista ja lavuaareista lopulta vesistöihin, sieltä sitten eliöiden kautta kalojen massuun ja takaisin meidän ruokapyötään. Kuulostaako tämä hyvältä? Ei meistä. No mutta! Mikromuovin boikottiin auttaa esimerkiksi myös CosmEthics- äppi, jolla voi tsekata onko siinä lempikosmetiikassa inhottavaa muovia vai ei. Tsekatkaa! Kertokaa toki, jos on joku muu paremmaksi todettu appi, sillä käytämme vain aamumeikkiä ja meikkitietomme ovat ruohonjuuritasolla. Välttäkää siis tuotteita, joissa kyseiset muovimerkinnät on. No yleensä melkein kaikki tuotteet pakataan muoviin .. no, kuhan vähennätte jotain! Vai haluutteko syödä teidän huulipunassa olevia muovihippuja? Ei mekään.

Sama pätee muovikasseihin, jotka ovat omasta mielestäni turhuuden esikuva. Mihin niitä uusiokäytetään? No en vitussakaan tiedä, enkä ota selvää, mutta meriä ja eläinten elinympäristöjä ne ainakin saastuttaa. Ja maata, saatana. Valitkaa jotain muuta muovikassien tilalle, niinkuin esimerkiksi lähiseutuni S-market, joka kunniakkaasti luopui (ainakin joksikin aikaa?) pienistä läpinäkyvistä muovikasseista, joita kassalla altaan vieressä lojuu. Ne korvattiin biohajoavilla pikkumuovipusseilla. Plussat S-marketille! Tai bonukset vai mitä ne käyttävätkään..

Itsehän käytän kangaskasseja ruokakaupoissa ja SIGG Swiss -juomapulloja kun haluan juoda, jossain muualla kuin kotonani. SIGGi on alumiinista valmistettu juomapullo, joista tietenkin saa myös jotain terveyshaittoja, kuten ennenaikaista alzheimeria, tai muuta vastaavaa, mutta suojelen ennemmin luontoäitiä kuin itseäni. Sieltä olemme nousseet. Oma kyseinen pullo on käynyt läpi armeijan tykitykset, mudat ja sitten viimeiset viisi vuotta nököttänyt siinä salin peilin edessä, kun teen neljä kertaa (kerran) viikossa rinta+haukka+varvas-salitreeniä. Hyviä muistoja ne. Uskollinen pullo. Ei oo jätettä se. Oikeen ystäväksi kehittynyt tämä pullo. Lämmöllä muistellaan kiikkustuolissa sotajuttuja ja 60kg:n hauiskääntöä. Pari osumaa luodeista, eikä jälkeäkään. Kyllä. Kestävää tekoa on.

20170731_171637
Kuvassa rakas juomapullo ”Hermanni”

Tehkää tekin muistoja pullojenne kanssa ja liittykää siis Urbaanien metsureiden mukaan välttämällä turhia muovipulloja ja tuotteita, joissa on kertakäyttöistä muovia. Säästätte luontoa ja itseänne. Samalla voitte juoda maailman puhtainta vettä suoraan hanasta, siis Suomessa! Tai liruttamalla hanavettä johonkin muuhun, kuin muovipulloon. Unohdin tässä touhussa kertoa, että monista tutkimuksista selviää, että ainakin PC- muovista irtoaa ihmiselle haitallisia aineita, kuten Bisfenoli A:ta. Et siinä ois sit vielä yks syy, miksi välttää muovipulloja. Ihmisen ja luonnon väliin kuuluu harmonia, eivät kuolleet merenelävät ja villieläimet, jotka eivät käsitä muovin olemassaoloa tai haitallisuutta. Mutta onneksi me ihmiset käsitämme ja täten voimme vaikuttaa jokapäivisiin valintoihimme. Otettaisko lopuksi mallia vaikka Ruandasta? Ruandalaiset kielsivät muovikassien käytön ensimmäisenä valtiona maailmassa. Älkää siis purko ruokkivaa kättä. Älkää purko luontoäitiä. Vaihtakaa muovi johonkin muuhun. Ja jos postauksessa oli uutta tai vanhaa tietoa, hyvä niin! Niin kuin aina oon tavannut sanoa: pikku juttu, mut iso asia. Tai että: kertaus on opinnoille helvetinmoinen lainakaivo.

Lopuksi: Emme myöskään halua mollata ketään, vaan juuri päinvastoin, ylistää ja nostaa esiin arjen hyviä tekoja ja laittaa asioita suuntaan, jotta meillä kaikilla olisi parempi olla. Olemme mekin muovia käyttäneet, mutta pyrimme sitä vähentämään.

Ja loppuen lopuksi: haluamme kiittää muun muassa suomalaisia yrittäjiä, jotka keksivät kuulopuheen mukaan vaihtoehdon muovisille kosmetiikkapakkauksille, eli kiitos Sulapac.

Ja tuosta vielä linkki asiasta kiinnostuneille: Muovin lajittelu

Sillistoori

Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden ensimmäinen näytenumero 18.11.1889

Silliä.jpg

Jaahas. Eli nyt on tullut silliä, ja vieläpä useampaa laatua. Ei se entisaika niin kurjaa tainnut sittenkään olla, jopa silleissä oli valinnanvaraa. Suomifilmejä katsoessa ajattelin aina, että kaikkea oli ennen vain yksi. Oli ”Lihaa” ja ”Voita”, kaikki isolla kirjaimella. Mutta että ei siis ollutkaan? Vuonna 1889 oli eri sillejä! Joku siis osti jo silloin mieluummin Bjäernen silliä kuin Johanneksen. Huimaa! Ehkä huimempaa on kuitenkin se, että J. E. Cronwall on pyhittänyt puolet kalliista mainostilastaan huomauttamalla lukijaa, että silliä käsittelee ”sitä varta vasten palkatut, sillin pitelemiseen tottuneet henkilöt”. Miksi se ei ollut muka itsestään selvää? Tai miksi sillä oli niin paljon väliä, että asian mainitsemiseen kannatti tuhlata puolet musteesta? Miten vaikeaa on ylipäätään pidellä silliä? Ottaa käteen ja pitelee. Väitän, että pystyn tältä istumalta pitelemään vaikka useampaakin silliä.

Vai onko pitely yhtä kuin fileoiminen? Siinä tapauksessa sillä on aika paljon väliä kuka ”pitelee”. Mutta eikö kalanmyyjän fileoimistaidoista voinut aina mennä takuuseen? Olivatko kalanmyyjät monesti huijarikalanmyyjiä, oikeasti vaikkapa ojankaivajia? Ja entä sitten ojankaivajat? Pitikö pelätä, että ojankaivajat eivät osanneet pidellä lapiota? Mainitsitko Jaakon Ojankaivuu Oy lehtimainoksessaan varmuuden vuoksi kissan kokoisin kirjaimin, että sen kaivamat ojat olivat ”lapiota tottuneesti kädessä pitävien” miesten kaivamia?

Ehkäpä kuluttajilla oli huonoja kokemuksia nimenomaan kalanmyyjistä? Mutta miksi olisi ollut? Ei kai kenenkään olisi tarvinnut huijata osaavansa pidellä silliä. Ennenhän kaikki osasivat pidellä silliä. Varmasti suurin osa ihmisistä piteli silliä ihan tottuneesti. Eikö ennen ollut pakko osata pidellä silliä?

Nimittäin, ennen oli kaikki paremmin ja ihmiset tekivät käsillään. Olen kuullut.

Vai oliko sittenkin niin, että ennen ei todella voinut olla varma kalakauppaan mennessään, että tiskin toisella puolella on kalan käsittelyn ammattilainen? Vai puhuttiinko mainoksessa kuitenkin hygieniasta? J.E. Cronwallilla oli varmasti varaa palkata puhtaita sillinpitelijöitä ja ostaa näille saippuaa. Ehkä jollain toisella silliyrittäjällä ei ollut, ja joku oli saanut sieltä listerian? Ehkä.

Vuonna 2016 Hakaniemen hallissa silliä pitelee satavarmasti tottunut henkilö, eikä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa myyjän sillinpitelytaitoja.

Nykyään monet asiat ovat eri lailla kuin ennen ja suurin osa paljon paremmin.

Nykyään ei mietitä kuka osaa pidellä silliä. Se ei kiinnosta ketään. Silli on Alepan hyllyssä ja siinä lukee Oboy. Vai oliko se kaakao, jossa lukee niin? Niin tai näin, silli kalastetaan samasta paikasta kahden tuhannen kilometrin päästä kuin 125 vuotta sitten. Mutta nyt se on lähetetty pakastettuna kymmenen tuhannen kilometrin päähän leikattavaksi ja laivattu kolmen tuhannen kilometrin päähän pakattavaksi ja rekka-autoiltu sen jälkeen Tanskan ja Ruotsin kautta Länsisatamaan. Silli kiertää nykyään maailman. Taikasilli. Kyllä siinä olisi ollut 125 vuotta sitten enemmän aihetta mainokseen. ”Nyt tarjolla maailmanmatkaajasilliä. Tämä silli on tottunut matkustamaan ja se on nähnyt kymmeniä eri maita ja satamia. Osaa silleistä on varmuudella pidellyt sinua mustempi mies!” Kyllä siinä olisi ollut Cronwallin asiakkailla hatuissaan pitelemistä.

Mainos on poimittu Helsingin Sanomien julkaisemasta kirjasta, josta löytyy tuhat ja yksi mieltä askarruttavaa juttua menneiltä vuosilta.

Etusivun uutisia.jpg

Pietari pieri ja pani

IMG_4063 (11.jpg

En tienny oisko pitänyt itkee vai nauraa kun löysin Jessen ja Lucaksen 6 vuotta sit aloittaman blogin. Päädyin siihen, että nauraa ja liittyä mukaan kolmanneksi metsuriksi. Sori tästä 6-vuoden hiljaiselosta. Ootte varmasti refreshannu sitä vanhaa sivua päivittäin ja vihdoin odotus palkitaan.

Me ollaan jo vähän vanhempia, mut sitäkin tyhmempiä, eli ei kannata odottaa mitään sen järkevämpää lähestymistä elämään kun mitä voitte noista edellisistä postauksista lukea.

Me oltiin kesäkuun alussa viettämässä viikonloppu Pietarissa. Jevgeni sai houkuteltua meidät mukaan koska se on kuulemma sen lempikaupunki ja se on käynyt siellä 27 kertaa. Päädyttiin sit yhdistämään business&pleasure ja lopulta kaikkien sekalaisten viisumiselvittelyjen jälkeen löydettiin itsemme Allegrosta matkalla Pietariin.

IMG_4142

IMG_4125
Oikeella meidän kuski Mark

Jevgeni on siis kotoisin Kazakstanista ja parempaa jätkää saa hakee! Jos katsoo tietosanakirjasta sanan ”epäitsekkyys” niin siinä on Jevgenin naama vieressä. Se miettii aina muita ennen itseään ja se on ihmeellistä tällaiselle minä-ensin-suomalaiselle. Metsuria siitä ei saa tekemälläkään, mut urbaani se on!

IMG_4298
Tässä on Jevgeni naisten ympäröimänä, en ihmettele yhtään. Sillä on aina tollanen squad messis.

IMG_4299

Me saavuttiin Pietariin joskus 11:00 aikaan perjantaina ja vaikka Jevgeni kuulemma tuntee kaupungin kun omat taskunsa niin silti meillä meni varmaan pari tuntia löytää hotellille. Pietarin takseissa ei oo kaikissa mitään merkintöjä ja ihmeteltiin kun Jevgeni menee kyselee ihan satunnaisilta autoilta liikennevaloissa, et heittääks ne meidät hotellille.

IMG_4005IMG_4007

IMG_4002
Metro oli perkeleen syvällä.

IMG_4001

Onneks urbaanit metsurit on tottuneita kaupunkimiljööseen ja löydettiin hotelli, hoidettiin nopeet bisnekset ja lähettiin ottaa selvää, et mitä Pietarilla on meille tarjottavaa..

IMG_4128

IMG_4003 (1)IMG_4004

Ootteko kokeillut georgialaista keittiötä? Mun mielestä reissussa ruoka on yks tärkeimmistä jutuista. Jos ruoka on paskaa niin koko reissusta jää huono maku suuhun.. Tätä ongelmaa ei oo Pietarissa koska jokainen ravintola jossa käytiin syömässä oli toinen toistaan parempi. Eeppistä ruokaa eikä maksa paljon!

IMG_4071

IMG_4130

Venäjällä kuuluu vetää vodkaa koko ajan ja kaikkialla ja venäläiset ei tuu siitä edes känniin, mut jatkuvien vodkashottien takii meillä alko mennä homma pikkuhiljaa sekavammaks ja sekavammaks. Ville Haapasalohan anto sellasen ohjeen kaikille Venäjän businessmatkustajille, että kannattaa syödä puol kiloo voita ennen neuvotteluja. Se luo mahaan jonku kalvon, että alkoholi ei pääse imeytymään ja sit voi neuvotteluissa kiskoo nii paljo ku haluu no problem. Sit kannattaa kuitenkin pitää silmällä kelloa, koska jossain vaiheessa se kaikki kosahtaa päähän kerralla ja sillon kannattaa olla jo takas hotellilla.

IMG_4374

Jevgeni ties baarin jossa on joka päivä uudenvuodenbileet. Kelattiin, että siellä vaan lasketaan countdown keskiyöhön, mut osottautu, et se on ihan loppuun asti mietitty homma. Paikka oli suht tyhjä 23:45 asti kunnes se humahti aivan täyteen jengiä. Kaikille lyötiin pupunkorvat päähän ja koko porukan keskelle hyppäs pakkasukko ja joku ihme jänis huutamaan täysii mikkiin venäjäks jotain ohjeita mistä ei tajuttu sanaakaan. Jengi hurras niille ja yhtäkkii oltiinki jo letkajenkassa tähtisadetikut ojossa tanssimassa ympäri baaria juhlistamassa uutta vuotta. Kaiken huippu on se, että tää sama traditio toistuu siellä JOKA PÄIVÄ!

IMG_4912

IMG_4913 (1)

IMG_4914

Venäläiset on uskomattoman vieraanvaraisia ja nytkin meitä oli koko viikonlopuks lupautunut kuskaamaan Jevgenin kaveri Mark. Se on radiotoimittaja ja ajettiin sen sponssiautolla ympäriinsä. Jossain vaiheessa meidän porukka oli kuitenkin kasvanut niin isoks, että yhen piti mennä takaboksiin.

IMG_4091

Pyörittiin yöllä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Muun muassa Pietarilaisilla takapihoilla koska se on siellä joku juttu…

IMG_4915

IMG_4916 (1).jpg

IMG_4917
Pakollinen slaavi

IMG_4918

Mentiin myös katsomaan siltoja kun ne aukee. Luultiin, että tää on taas joku Jevgenin typerä idea jota se hehkuttaa, mut kun saavutiin paikalle oli siellä valehtelematta varmaan yli 500 muutakin siltojen ihailijaa paikalla. Musat soi kajareista ja jengi taputti ja hurras ku silta aukes ja olihan se kaikessa teatraalisuudessaan kieltämättä aika hienoo. Joku homoaktivistijärjestö oli joskus maalannu tohon aukeevaan siltaan kyrvän ja ku silta aukes niin näytti silt, et muna alkaa seisoo. Ne aktivistit on varmaan edelleen Siperiassa työleirillä, mut mun mielest yks hauskimmista jutuista koskaan.

IMG_4919
Jevgeni ois halunnut mennä katsomaan loputkin 32 aukenevaa siltaa, mut meille riitti tää yks.

Paljastui, että Champions liigan finaali pelataan samana viikonloppuna. Todellakin mentiin katsomaan se venäläiseen sporttibaariin. Astuttiin sisään Juventus-faneina, mutta kun nähtiin sisällä baarissa valkoinen meri venäläisiä miehiä Rellun valkoset pelipaidat päällä, todettiin järkevämmäks ratkasuks kannustaa tää ottelu Real Madridia. Mä oon aina pitänyt jonkun urheilujoukkueen kannustamista semi urpona, mutta ehkä tässä näyttäyty sen syvin olemus. On ihan sama, että mitä sosiaaliluokkaa, uskontoa tai poliittista näkemystä kukakin edustaa. Ottelun ajan kaikki on samaa perhettä ja jos oma joukkue tekee maalin niin silloin kaks tuntematonta miestä voi täydestä sydämestä halata toisiaan ilman, että siinä on sillä hetkellä mitään outoa. Meidän edessä oleva äijä meni aivan sekasin ja halas sekä mua, että Jesseä joka kerta kun Real teki maalin. Se oli kaikessa yksinkertasuudessaan jollain tavalla niin aitoa ja vilpitöntä, että se teki vaikutuksen.

Kaiken ultramaskuliinisen fudiskannattamisen jälkeen alko olla sen verran paljo testoo kehossa, et mentiin homocabareehen (miks ei?). Mun piti monta kertaa nipistää itteeni, et oonko jo sammunu jonneki venäläiselle takapihalle ja onko tää unta, koska siellä oli sen verran häiritsevä meininki. 6 transua esitti jotain arabialaista näytelmää jossa koko esityksen ainoo mieheks pukeutunu mies (arabialainen prinssi) koitti saada pimppaa näiltä viideltä muulta äijältä joilla sitä ei tietenkään edes oo. Kaikki puhe oli lipsynkattu ja tuli nauhalta joka teki tästä kokonaisuudesta entistä ahdistavamman. Siellä oli silti katsomossa paikat täynnä ihan tavallisia pariskuntia viettämässä mukavaa parisuhdelauantai-iltaa tämmösen esityksen merkeissä. Me todettiin Jessen kanssa siinä vaiheessa, että tää riittää ja Pietari on nähty ja me lähetään menee.

IMG_4097
Homocabareessa
IMG_4107
Homo cabareessa
IMG_4122 (1)
Vikat vodkat hotellil

Hotellil meinattiin alkaa viel riipii kirkasta ja leikkii tyynysotaa, mut oli liian pitkä päivä takana ja sammahdettiin. Aamul pakolliset tuliaiset panttilainaamost ja takas Suomeen. Yllättävän kätevä toi Allegro. 3,5h suuntaansa ja yhtäkkii oot venäjäl.

IMG_4114IMG_4123

Oon seurannut vierestä aika monen blogin tarinaa ja en koskaan kuvitellut kirjoittavani itse tällaiselle foorumille yhtään mitään. Tää kuitenkin tapahtuu ja Urbaanit Metsurit on back in business vahvempana kuin koskaan. Me otetaan mielellään vastaan kaikkia urpoja ideoita joista tänne vois kirjoittaa ja me luvataan toteuttaa niistä vaan ne kaikkein urpoimmat.

Blogi tulee myös kokemaan ulkoasun puolesta pientä freshausta, mutta tää oli nyt lähtölaukaus!

Urbaanit Metsurit

Ajateltiin näin kuuden vuoden jälkeen, että 

banner_urbaanitmetsurit01

Ajateltiin näin kuuden vuoden jälkeen, että nyt ois SE aika tulla kirjoittamaan jälleen mitä sattuu tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Viime kerralla pölistiin kahdestaan, mut tällä kertaa mukana on kolmas pyörä. Tämän ilouutisen sekä vanhojen aikojen kunniaksi; kaikille nähtäväksi vanha kunnon, vanha banneri. No mutta,  jätetään vanhat jutut toistaiseksi taakse, nukutaan ja mennään eteenpäin.