Vihdoin!

Melkein puolen vuoden odotus on ohi, ja saimme viime viikolla vihdoin avaimet Abrahaminkadulle! Odottavan aika on tunnetusti pitkä, mutta meille se oli myös hyvä hetki elää säästeliäästi ja kartuttaa remppabudjettia. Ollaan myös käytetty aika paljon aikaa (rempan) suunnitteluun, mikä toivottavasti säästää meitä myöhemmin kaikista tummanharmaimmilta hiuksilta. Nyt kuitenkin katsaus siihen, mitä ensimmäinen remppaviikko piti sisällään.

Kuten suunnitelmasta näkyy, ensimmäinen viikko oli purkuviikko. Sitä ennen teimme asbestikartoituksen, jonka teki luonnollisesti Alipaine Oy ja mestari Pertti Heija. www.alipaine.fi

Pertti on tehnyt elämänsä aikana tuhansia asbestikartoituksia, niistä valtaosan viimeisen neljän vuoden aikana Alipaine Oy:n palveluksessa.

Asbestia ei rakenteista löytynyt, ja mikä parasta, lattian avaus paljasti huoneiston lattian valetuksi. Laminaatin alta ei siis löytynyt lankkulattiaa, jota niin moni pitää jostain syystä nykyään ”alkuperäisenä lautalattiana”. Ehei, se rakoja täynnä ja 17 astetta ikkunalinjasta vinosti asennettu lankku ei ollut koskaan tarkoitettu käveltäväksi, vaan alusmateriaaliksi. 1900-luvun alussa lankut peitettiin esimerkiksi linoleum-matolla, eikä silloin ole ollut hirveästi väliä, miltä alapuolella oleva puulattia näyttää. Meille oli lottovoitto, että lattia on betonia ja kauttaaltaan kovin suora. Parkettilattian asennus onnistuu näin ollen suhteellisen pienin alustan tasoituksin.

Sallan äiti ja isä toivat purkutöitä varten kaikennähneen jättilekan!
Jessen äiti tuli ekalla viikolla auttamaan tapettien poistossa, leopardibyysat jalassa ofkoos
Vanha keittiö purkautui helposti
Van tiim ❤
Tää homma oli vielä kovin helppoa

Ja sitten päästäänkiin pihviin. Purkupäivä, purkupäivät, purkuviikko.

Alun perin olimme ajatelleet, että purkuviikko menee näin:
”Päivänä ensimmäisenä leka seinät kaataa,
toisena kasat lapio pois siirtää,
kolmantena peräkärry kuonan pois ajaa,
neljäntenä Jesse ja Salla kiittää”

Ihan näin ruusuisesti homma ei edennyt, vaan peräkärryn kantavuus ja isien selät jouituivat koetukselle. Myös kaveriapuun jouduttiin turvautumaan. Kiitos, liha-pekka avusta!

Tältä keittiössä näytti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen
lohduton näky

Saimme kuin saimmekin purkutyöt tehtyä loppujen lopuksi neljässä päivässä. Jätettä kertyi 5 peräkärryllistä, yhteensä 4000kg. Nyt asunto alkaa olla ns. ”luilla” ja seuraavaksi sisään voidaan alkaa kantaa 2020-luvun materiaaleja. Naapurit olivat tällä viikolla tosi ymmärtäväisiä ja kiitoksia tuli varsinkin rapun siisteydestä. Siitä vastasi Tolu-Salla, joka on luutunnut rapun ja hissin jo kolmesti.

Tää rutiini on yllättävän helppo tapa pitää välit naapureihin

Vantaan syvät metsät

Eilen perjantaina vuorossa olivat Vantaan syvät metsät. Nappasin Sallan kyytiin Pitskusta ja otettiin nokka kohti Vantaan Piispankylää ja Romanoff Lattioita. Myymälässä meidät otettiin heti hyvin vastaan ja Pinja, parkettimyyjä, tuntui tuntevan asiansa. Ongelma näissä showroomeissa on se, että hyviä vaihtoehtoja on liikaa. Pyydettiin, että Pinja laskisi meille alustavan tarjouksen massiivipuulattiasta, sitten huomattiin, että hei täällähän on myös kiva kalanruotoparketti, laskepa sekin. Heti perään silmiin osui Chevron-parketti, joka haluttiin myös hintavertailuun. Pinja ei ollut moksiskaan, vaan naputteli meidän oikkujen mukaan tuotteita A4:lle. 

Tässä muutama alustava lattiatarjous 62m2 asuntoon. Kaikki vaihtoehdot sisältävät lattiamateriaalin ja asennuksen lisäksi aika monta duunia, jotka osatessaan voi hoitaa myös itse; alustan oikaisu ja vanerointi, listoittaminen, kynnykset yms. Toisaalta taas tarjouksiin ei sisälly mahdollisia lisätöitä ja lisätöiden vaatimia materiaaleja. Kaikkiin vaihtoehtoihin pitää siis laskea +2 000 – 5 000 euroa lisätöitä. Ihan vain varmuudeksi. 

Massiivitammesta tehty kalanruoto (Roma tammisauva) 16 000 €

Kalanruotoparketti (Parador) 8 200 €

Chevron-lautaparketti (Kährs) 11 000 €

Ulkonäöllisesti Kährsin Chevron hotsittaisi eniten. Se ei kuitenkaan ole massiivipuuta, vaan lautaparketti, jonka materiaalipaksuus on ”vain” 2,5 – 3mm. Alla foto tästä matskusta kera Värisilmän superhienon välitilan laatan. Eiks oliskin magee kombo?

Kährs Tammi Chevron Light Brown 15 x 305 x 1848 ja Artisan 24471 MO GREEN 6,5 x 20
Nooran ja Bassen ihanaan kotiin Punavuoressa tehtiin Romanoffin massiivitammesta tällainen lattia

Massiivitammisauva on 16mm paksu. Sitä voi käytännössä hioa niin monta kertaa kuin talo ympärillä pysyy pystyssä. Mua on aina huvittanut ihmiset, jotka kehuskelee parkettilattiansa paremmuutta suhteessa laminaattilattioihin ”kun tän voi sitten tarvittaessa hioa ja lakata”. Aa, ok. Mutku ei voi. Lautaparketti on täyttä puuta joo, mutta vain ohuelti pinnastaan, loput on alusmatskuja, jotka tulee hiottaessa tosi nopeasti vastaan. Tää on meidän lattiavalinnan ydinkysymys. Tullaanko me asumaan tässä asunnossa niin kauan, että me ylipäätään koskaan kunnostettaisiin meidän lattia? Kun sitten joskus luovutaan tosta asunnosta, tulevaa ostajaa tuskin kiinnostaa 1o tonnin verran, onko lattia 16mm vai 3mm paksu, jos se näyttää ja tuntuu samalta. Joka tapauksessa se on puulattia. 

Valintoja valintoja. Elämä on.

She poopi

Remontti on tässä vaiheessa edelleen pitkälti nettiunelmointia, mutta nyt se on myös Exceliä ja vähän jo ajamista paikasta toiseen eri valmistajien ja myyjien perässä. Parketti- ja laattafirmat, puhumattakaan keittiölafkoista, on keskittyneet pitkälti Vantaan syviin metsiin ja Espoon perukoille. Pinterestiä on ollut tähän asti niin helppo selata, että kun pitää oikeasti kuluttaa kaloreita ja matkata tunnin ajomatka Larusta kehä kolmosen taakse, niin tää remppa alkaa ekaa kertaa tuntua todelliselta. 

Ennen kuin kerron maakuntamatkasta Vantaan Piispankylään, aloitan viime viikonlopusta ja visiitistä HTH:n Kampin myymälään. 

Luin launtaihesaria pitkän kaavan mukaan ja spottasin  HTH:n avajaistarjousmainoksen, -24% keittiökalusteista. Jep, tää on joka keittiöfirmalla tasasin väliajoin, mutta tällä kertaa sillä oli meille oikeasti väliä. Oltiin nimittäin sovittu HTH:n kanssa seuraavan viikon tiistaiksi neuvottelupalaveri ja tää tarjous osui meille täydelliseen saumaan. Jotta ei jouduttaisi vääntämään siitä, kuuluuko tarjous meille vai ei, päätettiin käydä näyttämässä meidän naamat avajaisissa. Onhan sitten ainakin nimi listassa, eikä kukaan vittuile, ettei ale kuulukaan meille.

Oli kaunis launtaiaamu ja päätettiin talsia Larusta Kamppiin. Tultiin Ruoholahden sillalta Ruoholahdenkatua pitkin alas ja HTH:n uutuuttaan kiiltävä liike on yhtäkkiä siinä oikealla puolella katua. Sallan kanssa toljotetaan näyteikkunoista sisään ja haparoidaan sisäänkäyntiä. Ovi löytyy kulman takaa ja loikataan tuulikaapin kautta sisään myymälään. Ovella meitä on vastassa viehättävä keittiöspesialisti, joka toivottaa hellout. Liikkeen toisessa reunassa on pari pariskuntaa neuvottelemassa keittiötasoista ja muutama muuten vain skumppatarjoilun takia sisään eksynyt samoilee ympäriinsä. Hahmotan, että liikkeen takaosassa on muitakin herkkuja tarjolla; juustolautanen, muuta pikkusuolaista ja vaahtiksia. Näen kuinka Sallan selkä erkanee musta, kun se suuntaa kohti takapöydän herkkuja. Ei sillä herkkuhammasta kolottanut, mutta toinen toistaan nätimmät keittiön sitäkin enemmän. 

Jäin viehättävän keittiöspesialistin (mikä näiden oikea titteli on?) kanssa liikkeen etuosaan kättelemään ja katsottiin toisiamme aavistuksen normaalia kauemmin. Suunnittelijanainen katsoo minua ja Sallaa vielä toisenkin kerran ja toteaa ”nyt kaikki ei ole ihan hyvin”. Mietin ihan samaa tajuamatta ihan täysin, miksi me molemmat oltiin sitä mieltä. Tiirailin ympärilleni ja kaikki näytti olevan ihan ok. Sitten valjastin myös muut aistini töihin ja huomasin, että haju on se mikä nyt mättää.

Puhdas, uutuuttaan hohtava keittiömyymälä oli ennen sisään astumistamme tuoksunut vaahtokarkeilta, maalatulta MDF:ltä ja puhdistusaineelta. Nyt ilmassa väreili selkeä tuoreen paskan haju. Ei helvetti. 

Katson lattiaan.

Paskaisia kengänjälkiä. Yksi, kaksi, neljä, seitsemän.

Hätäännyn. Olenko se minä? Ei, jäljet jatkuvat kymmenen metrin päähän. Se on Salla. Toivon, että se olisin ollut minä, nimittäin nyt paskaa on joka paikassa.

Salla tajuaa vihdoin, että kengänpohjat on täynnä paskaa ja kääntää ensin toisen ja sitten toisen kantapään kohti kattoa varmistuakseen tästä kohtalokkaasta harha-askeleesta Ruoholahdenkadulla hetkeä aiemmin. Harmi vaan, että shiti ei ollut kengän pohjassa vaan oikean jalan kengän kärjessä. Ja sitä oli paljon!

Mitä tapahtuu, kun paskakärjen kääntää kohti lattiaa? No paska leviää yltympäriinsä. Joka paikkaan. Katson Sallan suuntaan ja näen kuinka kakkaa viskoutuu parin neliön alueelle kuin kevätkylvöissä Pohjanmaalla. 

Puuuh. 

Istahdan sivupenkille, nousen sivupenkiltä, istahdan sivupenkille. Kysyn keittiönaiselta, voinko auttaa. Salla menee henksuvessaan pesemään popoja. Me molemmat vaan nauretaan. Ei ees hävetä. Kakkaa joka paikassa. Avajaiset, ihmisiä, normaalia enemmän henkilökuntaa. No hävettää vähän. 

Keittiöihminen alkaa pestä meidän tuomia kakkoja ja me siirrytään sivupöydän luokse syömään pikkuleipiä. Mietitään, että lähdetäänkö karkuun. Mutta me halutaan se 24 prossan alennus. Sitä vartenhan tänne tultiin. Saatana.

15 minuuttia ja useaa pikkuleipästä ja hermoja tasoittavaa skumppaa myöhemmin päästään vihdoin kättelemään (pestyin käsin) keittiömimmiä, joka myöhemmin paljastui ihanaksi ja taitavaksi Erikoksi. Meillä tuntuu synkkaavan Erikon kanssa hyvin ja käydään alustavasti läpi meidän keittiöunelmia. Eriko ottaa meidän nimet ylös, että saadaan se hemmetin alennus ja sovitaan, että tullaan tapaamaan häntä seuraavana tiistaina paremmalla ajalla.

Tiistaina kävellään loppumatka Ruoholahdenkatua katse tiukasti maassa ja onnistutaan välttämään kaikki miinat ennen HTH:ta. Eriko on oma ihana ja taitava itsensä ja me löydetään mageita matskuja meidän keittiöön. Tässä sneak peak. Lisää later. 

P.S. Käytiin myöhemmin kakkalauantaina vielä ikuistamassa se torttu. Tohon on astuttu n+1 kertaa ja silti shitiä on niin maan perkeleesti.

Remontti-ilmoitus ja ajanvarauksia

Meidän suunnitelmat etenee. Tällä ja viime viikolla me ollaan saatu tehtyä seuraavat jutut:

  • Remontti-ilmoitus taloyhtiölle. Tän tekeminen 3kk ennen rempan alkua oli vähän haastavaa, koska meidän piti vähän juksata, että muka tiedetään jo nyt kaikki tekijäfirmat. Mutta mä haluan, että me saadaan hallituksen lupa kaikkiin duuneihin ennen kuin pyydetään tarjouksia ja edetään suunnitelmista soppareihin.
  • Keittiö- ja lattiasuunnitteluajat. Meillä on keittiöfinalisteina HTH, IKEA + A.S. Helsingö ja Blau. Lattian asentaa Romanoff tai Floordeco
  • Sähköfirma ja keittiön asennusfirma on kind of valittu. Pari kaveria suositteli niiden käyttämiä sähköfirmoja ja toinen firmoista kuulosti just siltä mitä me etsitään. 
  • Remppasuunnitelma on about valmis; eniten on pähkäilty makkarin kokoa ja sitä miten me järkätään vaatekaapit. Mä haluaisin olla tekemättä mitään ihan major major muutoksia, koska ne maksaa, mutta we’ll see. Tää tarkentuu varmasti tästä vielä ja siitä myöhemmin lisää.

Mä olen lähestynyt tämän remontin suunnittelua niin, että yritän tehdä joka päivä jotain mikä yliviivaa meidän to-do-listaa lyhyemmäksi. Oli se sitten päätös siitä, mitkä kaksi lattiamatskua tai firmaa on finalisteja tai minkä kahden sähköfirman välillä valitaan. Ylipäätään liika valinnanvara ja vaihtoehdot tekee onnettomaksi ja siksi me ollaan yritetty heti lähestyä tätä projektia niin, että ”jompi kumpi se on” ja sitten me viedään meidän suunnitelmia siihen suuntaan. Muut vaihtoehdot unohdetaan ja jätetään Pinterestin syövereihin.

Tällä hetkellä meillä on aika selkeät suunnitelmat tiloista ja niiden käyttötarkoituksista, väreistä sekä matskuista. Seuraavaksi me mennään näiden ideoiden kanssa ammattilaisten pakeille.

Tässä on semi kökkö Sketchup, jonka piirsin. Vasemmalla on olkkari-keittiö, keskellä halli ja oikealle tulee makkari

Tänään esim. lähetettiin meidän alustavat keittiösuunnitelmat HTH:lle ja mennään nyt tulevana lauantaina katsomaan, mitä ne haluaa ja voi meille tarjota. En usko, että me otetaan keittiö sieltä, mutta mun mielestä on tärkeää saada joku tarjous pohjalle, jotta meillä on jotain mihin verrata muita keittiötarjouksia.

Meidän keittiöidea on tilata rungot IKEAsta ja ostaa ovet A.S. Helsingöltä. Jep, tää on niin 2019 mutta niillä on tarjolla kivat, meille sopivat, värit ja koko paketti on suhteellisen edullinen. Tai ainakin niin me nyt luullaan. Tätä me lähdetäänkin HTH:ltä tsekkaamaan. Mähän itse haluaisin, että joku ottaisi kokonaisvastuun koko keittiöproggiksesta ja se olis toi Blau-vaihtoehto. Mutta musta tuntuu, että se maksaa 20 000e, mikä on meille piirun verran liikaa. Siksi mä uskon, että meille the only way on kiertää näitä puljuja, kilpailuttaa asennuksia ja pyytää tarjouksia.

Kaappien massoittelu on about tämä, värit ja toiminnallisuus eivät
Pinkki + roosa ja tummanharmaa hallitsevat meidän keittiötä. Välitilaan tulee toivottavasti tämä kyseinen laatta

Lattiaksi me halutaan Chevron. Se on melkein kuin kalanruoto, mutta kärjet on viistot. Floordeco ja Parketti Romanoff myy Timberwisen Chevronia. Siitä me tykätään ainakin ruudun välityksellä.  Näistä kahdesta jompikumpi tulee varmasti tekemään meidän lattian. Mä kirjoitan tähän nyt mun guesstimaten: 250e/m2 asennettuna. Katotaan, mikä on lopullinen tarjous.

Tumberwisen Chevron osuu mun symmetriahermoon ja Salla diggaa tästä kovasti myös

Seuraavaksi me kerrotaan, minkälaisia tarjouksia me ollaan saatu keittiöstä ja lattiasta. Ne määrittää aika pitkälti sitä, onko meidän alustava 50 000 euron remppabudjetti ylimitoitettu, sopiva vai pitääkö meidän miettiä jotain uusiksi. Unelmista on vaikea karsia, mutta nyt meillä on siihen vielä aikaa.

 

S&J remppablogi osa 1 – ostimme asunnon!

Ostettiin Sallan kanssa eka yhteinen asunto!

Tää iso kaksio on juuri sellainen, josta me molemmat olemme unelmoineet. Tai ainakin siitä tulee sellainen, kun remontti on valmis.

Talo sijaitsee Abrahaminkadun ja Eerikinkadun kulmassa. Se on se ylväs, naapureitaan kerrosta korkeampi funkkistalo, jonka alakerrassa on ainakin 5 parturia ja kauneussalonkia ja siitä on pidetty oikein hyvää huolta.

Kamppi ja varsinkin tämä pikku pätkä Abrahaminkatua sopii meille molemmille. Tärkeintä on, että sieltä on meidän elämän juttuihin lyhyt matka ja kaikkialle muualle pääsee yhtä helposti.

abra bättre

Vaikka Kampissa tapahtuu paljon, juuri tämä kohta on tosi rauhallinen. Meidän olkkarin ikkunat on kadun puolella yksisuuntaiselle tielle, josta kulkee yksi auto minuutissa (tämä on fakta, koska seistiin yks lauantai kadunkulmassa 10min ja laskettiin autot, lol)

Makkarin ikkunat on isolle sisäpihalle. Täydellistä!

Sen lisäksi, että meidän kodin alakerrassa piti olla useita partureita, meillä oli pitkä lista muitakin kriteereitä, jotka pretty much täyttyivät kaikki. Käydään niitä läpi myöhemmin kuvien ja suunnitelmien kera.

Viimeiset pari viikkoa ollaan jänskätty lunastaako joku yhtiön osakas tämän meidän unelma-asunnon. Lunastusta ei tullut (jee!), joten myyjä sai tällä viikolla loputkin rahansa ja meistä tuli asuntovelallisia.

Huoneiston hallinta siirtyy meille vasta joulukuussa 2019, joten nyt on hyvä aika aloittaa suunnittelu, käynnistää lupaprosessit ja aloittaa tarjousten kilpailuttaminen.

Tämä blogi on remonttipäiväkirja, joka kertoo ensialkuun edellä mainituista ja keskittyy myöhemmin päiväkirjamaiseen raportointiin siitä miten remppa edistyy.

Kirjoittajan olen joko minä, Jesse tai toinen mestari, Salla.

Miesten tulisi käyttää hametta ja mekkoa (koska kullini ei oikeasti mahdu housuihin + housujen historia + tieteellinen näkemys)

Tämä postaus on kannanotto housut-nimisestä asiasta. Mietit varmasti, miksi. No siksi.

Tiedätkö sen tunteen, kun jotain sanaa toistaa peräjälkeen ja se alkaa kuulostaa hassulta? Housut, housut, housut. Housut on sellainen sana viimeistään kolmannella toistamalla.

3 jeans

Housut ei pelkästään kuulosta hassulta. Koko sana on ihan vinksin vonksin ja suomalaiset käyttävät sitä sen enempää kyselemättä housut-sanan käytön mielekkyyttä. Ja aivan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi taakkaa kannettavaksi yhdelle väärin perustein monikkomuotoiselle sanalle. Housuilla on vähän puhuttuja, mutta yhteiskunnan hiljaa hyväksymiä kansanterveydellisiä ja henkisiä haittavaikutuksia.

Palataan kuitenkin siihen, kuinka älytön sana housut on.

Miksi sanotaan ”laitetaan housut jalkaan”, eikä ”laitetaan jalat housuihin”?

Oikeastihan jalat sujautetaan yksi kerrallaan housujen sisälle, ei toisinpäin. Ja miten niin jalkaan, eikä jalkoihin? Tämähän olisi sama, kun takkia päälle puettaessa isä ohjeistaisi tytärtään ”laitapas nyt takit käteen”. Tyhmintä ikinä.

Kyseessähän on kaiken lisäksi yksi asia – housu, ei monta, kuten housu(t) antaa ymmärtää. Tässä asiassa anglo-kansojen edustajat ovat mahdollisesti vielä enemmän kujalla kuin me suomenkieliset. A pair of trousers/jeans/pants etc = housupari kuulostaisi mahdollisesti vieläkin tollommalta kuin ”housut”. Toisaalta taas, onhan meillä; sakset, aurinkolasit, pihdit ja pinsetit – kaikki monikkomuotoisia yksittäisiä asioita. Saamari.


Historia-corner
Urbaani metsuri on sitä mieltä, että housut-sana on peräisin ajalta, jolloin housut todellakin olivat kaksi vaatekappaletta. Tiedättekö ne keskiajan kaksi erillistä lahjetta? Ne edestä nyörillä jalkojen päälle pujotettavat rievut? Juuri ne. Perse ja kulli jäivät tässä ratkaisussa suojatta, jolloin herttuat panivat kovat panokset peliin. Syntyi muoti-ilmiö nimeltä munakukkaro. Mitä isompi munakukkaro, noh… sitä isompi… lompakko.


Mennyttä on turha haikailla. Asiat eivät koskaan ole olleet paremmin kuin nyt. Erilailla ehkä. Housuista en ole kuitenkaan kovin vakuuttunut. Varsinkin miesten vaatteena housut ovat (on?) suorastaan terveysriski. Nimittäin kullin mahtuminen housuihin on haaste.

Miksi me miehet räplätään aina meidän etumusta? Koska haluamme alistaa kanssaveljiämme ja selvittää, kuka on alfa? Ehei. Kulli on huonosti, sitä puristaa. Kassit menevät ryttyyn, esinahka on rullalla. Vituttaa.

Kaiken tämän hetkellisen kärsimyksen lisäksi housuihin pukeutuva mies on jok’ikinen aamu vaikean valinnan edessä: kumpi lahje? Tämä päätös syntyy yleensä vaistonvaraisesti, mutta pitäisikö vaihtoehtoja sittenkin puntaroida? Kulli aina vain vasemmassa lahkeessa ei tee universumille oikeutta. Aika-avaruus kaartuu, niin myös kulli, jos se joutuu vastentahtoisesti painautumaan aina kohti samaa resoria.

Ongelmaan on ratkaisu: hame!

Ensiksikin se kirjoitetaan oikein. Se ei ole hameet, jos sitä on yksi kappale yhden ihmisen reisien peittona. Tämä on kaikkien helppo ymmärtää. Hame on lisäksi täynnä ilmaa, se ei hierrä ja vie vähemmän luonnonvaroja. Ekologinenkin siis. Ennen kaikkea hame on vitun hieno. Kysykää vaikka skottimiehiltä!

Olkaa tänä kesänä vapaita ja uskaltakaa pukeutua hameeseen. Miehet varsinkin!

Jodel @roastme

Alunperin jenkeistä suomeenkin rantautunut roastausformaatti on mitä parasta viihdettä toisen kustannuksella. Kannattaa katsoa Youtubesta Janne Kataja Roast. Parin tunnin pätkä ja vanha juttu, mutta jaksaa edelleen naurattaa. Joonas Nordman vetää omalla vilpittömyydellään ehkä parhaan setin!

Kovassa nousukiidossa olevassa keskusteluappi Jodelissa on oma roastauskanava @roastme. Jos et ole liian herkkänahkainen niin lataa ihmeessä sinne kuva omasta naamastasi peruslukemilla ja anna paskamyrskyn tulvia sisään. Osa kommenteista osuu ja todellakin uppoaa!

Urbaanit metsurit on onneksi tottuneita paskamyrskyihin ja pakkohan sinne oli ladata kuva meidän lärveistä. Luvattiin kaikki omat vasemmat kiveksemme hyväntekeväisyyteen jos ei tule yhtään homokommenttia. Ei tarvinnut odottaa pidemmälle kuin ensimmäiseen roastiin. Tässä tulokset:

IMG_5681roast1roast2roast3roast4roast5roast6roast7roast8roast9

Kiitos ihanista kommenteista! ❤ Erityismaininta ja UM:n virallinen ”SUCCESS” leima otsaan roastaajalle no. 17. ”Etuhomo” on tärkeä, paljonkertova ja syväluotaava sana ja erinomainen lisä jokaisen meidän sanavarastoon. Ilmianna itsesi ja lupaamme muistaa sinua kivalla pienellä lahjapaketilla! 😉